Kirja-arvio: Media television jälkeen

Videoalan yrittäjä, KLOK-yrityksen toimitusjohtaja Pauli Kopu visioi kirjassaan "Media television jälkeen" huimia vaihtoehtoja siitä, kuinka visuaalisia mediatarinoita kerrotaan tulevaisuudessa – siis perinteisen television kuoleman jälkeen.

Perinteisellä televisiolla tarkoitetaan niin sanottua lineaarista televisiota eli tv-kanavien muodostamaa kokonaisuutta, jossa katsoja ei voi vaikuttaa halumaansa sisältöön muuta kuin kanavaa vaihtamalla.

Tulevaisuudessa televisio (tai miksi tuota medialaitetta tai tapaa lähettää mediasisältöjä sitten haluaakin kutsuttavan) voi olla vaikkapa sellainen, että erilaiset sensorit tunnistavat tunnetilasi ja päätelaite muuttaa tarinankerrontaa juuri sinulle räätälöidyksi.

Televisioksi kutsuttu huonekalu saattaa muuttua ihmelaitteeksi, jossa yhdistyvät pelimaailman moninaisuus, maapallon lukuisien suoratoisto- ja muiden videopalveluiden runsaus sekä erilaiset virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden muodot.

Tulevaisuus on mahtava, ehkä

Media television jälkeen -kirja perustuu useiden, pääasiassa ulkomaalaisten mediatoimijoiden haastatteluihin tai seminaariesitelmiin. Kirjoittaja tuntuu suhtautuvan kaikkiin media-alan ihmisten tulevaisuusvisioihin ylenpalttisen innostuneesti ja miksipä ei; ovathan tulevaisuuden mediamaailman kohdistuvat arvailut oikeasti mielenkiintoisia ja toteutuessaan varsin futuristisia. Kukaan ei vain tiedä, mitkä niistä toteutuvat.

Olisin toivonut kirjoittajalta jonkinlaista kriittistä näkemystä siitä, mikä hänen mielestään voisi laajassa mittakaavassa toimia oikeasti ja mitkä asiat kirjoittaja näkee mahdollisesti lillukanvarsina. Nyt kaikki uudet kehityslinjat näyttäytyvät kirjoittajan tekstissä mahtavina visoina ja mahdollisuuksina.

Esimerkiksi Google Fiber, jota kirjassa pidetään yhtenä kiehtovimmista projekteista viiden viime vuoden aikana, on itse asiassa pantu jäihin jo vuosia sitten ja toiminta jatkuu vain siellä, minne Fiber on jo asennettu.

Televisio jämähtänyt paikoilleen

Kopun kritiikki kohdistuu lähinnä nykyisyyteen tai menneisyyteen eli vanhojen "televisioherrojen" haluun tehdä kaikki jatkossakin aina samalla tavalla kuin tähänkin asti on tehty.

"Teollisen mekaniikan takia televisiolla on taipumusta tehdä samat asiat uudestaan ja uudestaan sekä välttää kokeilua - hitiksi havaitun ohjelman toistaminen takaa tuloja ja työpaikkoja."

Televisiomainen tuotanto laajenee kirjoittajan mukaan moniin suuntiin. Broadcastingin ja narrowcastingin eli laajan ohjelmanvirran ja pienempien yleisöjen ohjelmavirtojen (yleisradiotoiminta ja kaapelitv-toiminta) rinnalle on nousemassa nichecastin eli kapeiden kohderyhmien videolähetykset.

Uudet jakelualustat ovat mahdollistaneet nichecasting-sisällöntuotannon. Pienten mutta samalla hyvinkin asiaansa omistautuneiden, intohimoisten yleisöjen tavoittaminen on usein kannattamatonta perinteiselle mainostuloista elävälle tv-yhtiölle mutta nykyisessä digitaalisessa maailmassa kaikkien yleisöjen tavoittaminen on mahdollista.

Televisiouutisten kuolema

Kopun – kuten monen muunkin mielestä – televisiouutiset ovat menneen maailman tuote. Kopun mukaan tähän mennessä "oikeastaan ainoa innovaatio, jonka tv-uutiset ovat pystyneet toteuttamaan, on twittersyötteiden ja -tilien sekä hashtagien liittäminen tv-lähetyksiin".

Hän kertoo amerikkalaisen tv-yhtiö NBC:n digitaalisen johtajan Julian Marchin mietteen, jonka mukaan illan televisiouutiset on vain pitkästyttävä kertaus asioista, jotka ihmiset tietävät jo muutenkin. Tätä näkemystä kirjassa jankataan sitten useammankin sivun verran.

Kopu ei ole nähnyt tai halunnut nähdä tv-uutisten muuttumista aiempaa enemmän "vanhojen uutisten" kertauksesta lähetyksiksi, joissa omat toimittajat ja ulkopuoliset asiantuntijat syventävät päivän uutisia tv-uutisankkureiden haastatteluissa ja joissa selvitetään kyseisen asian taustoja erilaisin analyysein.

Tv-uutisten uudistuminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että nuorempi sukupolvi katsoisi niitä tulevaisuudessa, koska uutisia voi katsoa ja lukea monella muullakin tavalla – tästä Suomessa hyvinä esimerkkejä MTV:n uutislive tai Ylen Kioski.

Kirjasta saa muuten sellaisen käsityksen, että Bonnierin tv-liiketoiminta (mukaan lukien Suomen MTV) olisi siirtynyt Telian omistukseen. Näinhän ei ole vaan hanke on tällä hetkellä EU:n kilpailuviranomaisten syynissä ja mahdollinen kauppa toteutuu vasta EU-viranomaisten hyväksynnän jälkeen.

Media television jälkeen -kirja on virkistävä sukellus mediamaailman tulevaisuusvisioihin. Vielä paremmaksi kirja olisi muuttunut, jos kirjaan olisi saatu hieman analyyttisempi ote.