Michael Freeden: Mitä on liberalismi? (Suom. Tapani Kilpeläinen). Niin & näin. 2020. 173 s.
Liberalismi on keskeinen poliittinen aate, ja siitä on ollut ja on moneksi.
Poliittisessa yhteydessä sana tuli käyttöön 1800-luvun alun Espanjassa, mutta sittemmin se on yhdistetty erityisesti anglosaksisiin ajattelijoihin, John Lockesta ja John Stuart Millistä lähtien, ja viime vuosikymmeninä yhdysvaltalaisiin liberalismin filosofeihin, kuten oikeudenmukaisuutta pohtineeseen John Rawlsiin.
Brittiprofessori Freedenin tiiviiseen ja ymmärrettävään (Tapani Kilpeläisen sujuva suomennos) kirjaseen mahtuu paljon, esimerkiksi se, että liberalismia on pohdittu myös anglosaksisen piirin ulkopuolella.
Eri liberalismit painottavat eri asioita, ja liberalismiin liittyvillä käsitteillä on eri merkityksiä.
Aatteena se ankkuroituu historiaan, Freeden kytkee sen yksilön ja yhteiskunnan ”edistykseen”. Se on ideologia muiden joukossa, ja siinä järkevät ihmiset pyrkivät luomaan hyvän elämän periaatteet.
Ytimessä vapaus, edistys ja yhteinen etu
Liberalismin ytimeksi Freeden puristaa vapauden, rationaalisuuden, yksilöllisyyden, edistyksen, sosiaalisuuden, yhteisen edun ja rajoitetun ja kansalaisille tilivelvollisen vallan.
Liberalismin tarina historiassa liittyy yksilön nousuun niin itsevaltaa kuin uskontojakin haastaen. Siihen liittyy myös kaupungistuminen ja yksityisomaisuus, vapaus, yliopistojen kriittinen tiede, kohtaaminen muodostuvan modernin demokratian ja puolueiden kanssa.
1700-luvulta lähtien alkoi nousta utilitaristista yksilön hyötyä korostavaa liberalismia ja yhteiskunnallista hyötyä painottavaa evolutiivista sosiaaliliberalismia, teollistumisen ja kansakuntien rakentamisen yhteydessä. Ja oli liberaalia imperialismia, jota muun muassa siirtomaissa saatiin kokea.
Freeden valaa liberalismille viisi kerrosta historiallisine perusteluineen, jotka ovat toistensa kanssa enemmän tai vähemmän kosketuksissa.