Petri Leppänen & Lari Salomaa: Kahvivallankumous. Like. 2018. 239 s.
Vanhaa biisiä hieman muutellen: Jos kaikki Suomen järvet kahviksi muuttuisi, niin eikös meidän poikain elellä kelpaisi?
Hieman liioitellen, mutta ei liikaa, suomalainen poika ja tyttö ja muunsukupuolinen juovat kahvia mieluummin paljon kuin hyvin. Hyvin ei liity niinkään etikettiin, vaan kahvin laatuun.
Ei täällä juotava sumppi keskimäärin huonoa ellei peräti pahaa ole (ellei se ole seisonut iäisyyden levyllä tai laitoskannussa), mutta voisi se olla laadukkaampaa, siis maukkaampaa. Silloin vähempi kuin viisi jättimukia päivässä riittäisi. Myös ympäristö ja sosiaalisestikin kestävään tuotantoon satsaavat kahvinviljelivät kiittävät.
Tämä on kahvialalla pitkään työskennelleen Lari Salomaan ja tietokirjailija Petri Leppäsen kirjan viesti tiivistettynä. Opus on rakkauslaulu ja harras toive kahvin kulutuksen ja kahvinautinnon muutoksille.
Tila Mococassa malli tulevaisuudelle
Kirjoittajat laittavat itsensä likoon. Kerronta on tarinallista, sen keskiössä on heidän vierailunsa Crocen perheen kahvitilalla Mococassa kaakkoisessa Brasiliassa keväällä 2017. Perhetilan muuttuminen ekologisesti ja sosiaalisesti kestäväksi tilaksi on klassinen, alkuun rankka mutta sittemmin ilmeisen onnistunut, kasvu- ja muutostarina.
Kirjan sävy on poikamaisen ja vilpittömän innostunut kaikin puolin hyvän ja hyvin tuotetun juoman puolesta. Sävyä voisi pitää naivina, paitsi että heidän sanomansa katsoo pitkälle tulevaisuuteen.