Tuomas Mustikainen: Kielletty kansa - elämää palestiinalaisalueilla Atena 2014
Uutisjutuissa pääsee harvoin tapahtumien taustalle - niin on Palestiina-kysymyksenkin kanssa. On pommituksia ja vastapommituksia, kuolleita, tuskaa ja hävitystä sekä yrityksiä neuvotella rauhasta. Sitten käännetään lehden sivua ja ollaankin jo toisessa kriisissä.
Kielletty kansa -kirjassa päästään hieman lähemmäksi tavallisia palestiinalaisia. Onpa joukossa muutama Israelin juutalainekin. Kirjalla on näkökulmansa ja se on selvästi sorrettujen eli palestiinalaisten puolella.
Toimittaja-kouluttaja Tuomas Mustikainen on kuitenkin kokenut kirjoittaja eikä hän lähde julistamaan asiaansa. Hän kertoo tapahtumista niin Gazassa kuin Länsirannalla joko palestiinalaisten tai liberaalien, palestiinalaisten ongelmia ymmärtävien juutalaisten suulla, ilman kiihkoa tai ilman lisättyjä adjektiiveja. Lopullinen päätös asioiden tulkitsemisesta jää lukijalle.
Maailman suurin avovankila
Kirjassa käydään kuuntelmassa gazalaisia, jotka ovat menettäneet lapsiaan tai joiden elämä on tehty hankalaksi Israelin saarron takia. Ihmiset saavat kertoa tarinansa, jotka ovat enemmän tai vähemmän vastenmielisiä.
"Maailman suurin avovankila" on termi, jota käytetään usein ja se eittämättä pitää paikkansa ainakin näiden kuvausten valossa. Mutta samalla kun kerrotaan kärsimysten täytteisestä elämästä, tuodaan myös esille, että kaikki gazalaiset eivät ole Hamas-järjestön kannattajia. Mustikainen tuo myös esille, kuinka itsemurhapomittajien tarinoita käytetään häikäilemättä hyväksi Hamasin propagandassa.
Kirjan hyvää antia on kuvausten moninaisuus. Konservatiiviseksi kuvatun Gazan lisäksi on hieman rennompi Länsiranta ja sen pääkaupunki, palestiinalaisittain liberaali Ramallah. Mustikainen kertoo israelilaisten aiheuttamasta vesiongelmasta mutta muistuttaa myös Länsirannan johtajien korruptiosta. Kirjasssa kerrotaan myös naisten asemasta, joka vaihtelee paljolti asuinpaikan mukaan. Yksi luku kuvaa homojen asemaa, joka ei Palestiinassa ole todellakaan kehuttava.