– Pahinta mitä on käynyt, oli kun kaaduin suorilta jaloilta pöytää päin. Tuli niin paha haava päähän, että olisi henki mennyt, jos ei olisi ambulanssia kutsuttu, kertoo hieman alle 40-vuotias Antti*.
Antti käytti huumausaine gammaa 1990-luvun loppupuolella silloin, kun se ei vielä ollut laitonta. Tiedot aineen haitoista olivat vajaavaiset, ja niitä saatiin lähinnä omista kokemuksista ja internetistä.
– Sitä pidettiin kohtuullisen vaarattomana siihen aikaan meidän piireissä. Se oli niin uusi aine niihin aikoihin, Antti kertoo.
Käyttäjä hakee epätodellista oloa
Gammana tunnettu gammahydroksivoihappo (GBH) ja sen huomattavasti vahvempi esiaste gammabutyrolaktoni (GBL) eli katukielessä lakka ovat päihteenä käytettyjä nesteitä. Sen käyttöannos on vain muutamia millilitroja, vahvimmillaan jopa alle millilitran.
Keskushermoa lamaava aine sekä stimuloi että rauhoittaa käyttäjäänsä, ja sillä tavoitellaan muun muassa rentoutumista, kohonnutta mielialaa, euforiaa, estottomuutta, sosiaalisuutta ja lisääntynyttä seksuaalista halua.
Gamma ei ole erityisen yleisesti käytetty aine. THL:n kyselytutkimukseen vuonna 2014 vastanneista vain prosentti kertoi käyttäneensä ainetta elämänsä aikana.
A-klinikka Oy:n johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoen mukaan monet käyttäjistä hakevat tietynlaista sekavuutta, jossa koetaan irtaantumista itsestä ja ympäristöstä.
– Gamma on aine, jonka käytöstä voi tulla epätodellinen olo, Simojoki kuvailee aineen vaikutuksia.
"Naps, ja tajunta lähtee"
Antti käytti gammaa aluksi lähinnä satunnaisesti. Hän kuitenkin huomasi että se rauhoitti häntä vaivaavia traumoja ja auttoi sosiaalisissa tilanteissa. Käytöstä tuli jatkuvaa ja päivittäistä.
Jonkin ajan kuluttua hän kuitenkin huomasi, että aineeseen syntyi riippuvuus. Kun ainetta ei käyttänyt, seurasi muun muassa ahdistusta ja uniongelmia.
Sosiaaliset tilanteet ja jopa kotona oleskelu ahdisti. Hän sai käytön vähennettyä satunnaiseksi, ja lopulta lopetti käytön kokonaan.
