Katri Kulmunin kolumni: Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten järkyttävä epäkohta korjataan

Tätä vasten oikeuskäytäntömme ei ole vastannut omaa oikeustajuani. Tuomioistuimessa ei ole katsottu raiskauksen tunnusmerkistön täyttyvän kaikissa tapauksissa, joissa sukupuoliyhteyden uhrina on ollut hyvin pieni lapsi. Tekijä on tuomittu törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta ei raiskauksesta, mikäli pienen lapsen ei ole erikseen katsottu vastustaneen tekoa tai olleen pelkotilassa tai avuttomassa tilassa.

Syynä on ollut se, että nykyisen lain mukaan raiskaustapauksissa tulee pääsääntöisesti näyttää toteen väkivallan käyttö tai sen uhka. Tätä väkivaltaa tai sen uhkaa ei kuitenkaan edellytetä tilanteissa, joissa tekijä käyttää hyväksi uhrin tiedottomuutta, pelkotilaa, sairautta, vammaisuutta tai muuta avutonta tilaa. Jostain syystä uhrin nuorta ikää ei ole kuitenkaan rinnastettu avuttomaan tilaan.

Olen pitänyt tätä yleisen oikeustajun vastaisena. Nuorten lasten kohdalla tulisi sukupuoliyhteyden automaattisesti katsoa raiskauksen tunnusmerkistön täyttyvän. Myös Ruotsissa sukupuoliyhteys lapsen kanssa katsotaan raiskaukseksi, vaikka uhri ei suoranaisesti vastustelisi tekoa. Tämä on enemmän kuin perusteltua tilanteissa, joissa uhri on pieni lapsi.

Tämän epäkohdan korjaamista esittää oikeusministeriölle tällä viikolla työnsä luovuttanut työryhmä. Työryhmä esittää, että kaikki pieniin lapsiin kohdistuvat sukupuoliyhteydet olisivat lapsenraiskauksia.

Pienten lasten kohdalla ei enää arvioitaisi vapaaehtoisuutta tai avutonta tilaa. Tämä on erittäin tärkeä muutos, jonka uskon etenevän laiksi asti.

Suomen seksuaalirikosten rangaistukset ovat yleisemminkin huomattavasti lievemmät kuin muissa Pohjoismaissa. Tilastojen mukaan Suomessa puolet raiskaustuomioista oli ehdollisia. Ruotsissa raiskauksen rangaistusminimi on Suomea korkeampi. Ruotsissa raiskaukseen syyllistyneistä lähes 90 prosenttia tuomitaankin ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Suomessa olisi tärkeä seurata muiden Pohjoismaiden mallia, kuten useat tutkijat ovat toistuvasti esittäneet ja kiristää seksuaalirikosten minimirangaistuksia. Terveys ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus ovat perustavanlaatuisia oikeuksia.

Pidän myös seksuaalirikosten rangaistuksiin kaavailtuja kiristyksiä oikeansuuntaisina. Rangaistusten koventaminen ja säädösten tiukentaminen ei ole ainoa keino taistelussa rikollisuutta vastaan, mutta yksi keino se on.

Ankarat rangaistukset ovat lainsäätäjältä oikea viesti näiden tekojen ehdottomasta tuomittavuudesta.

Seksuaalirikoksia koskevia säädöksiä on uudistettu pienin askelin kuluneina vaalikausina. Yksittäisten pykälien muuttaminen on osoittautunut riittämättömäksi. Seksuaalirikosten kokonaisuudistus tulee olemaan merkittävimpiä rikoslain uudistuksia pitkään aikaan.