Seksuaalirikosten ja erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistukset ovat viime aikoina herättäneet julkisuudessa hämmennystä ja tyytymättömyyttä oikeuslaitoksen toimintaan. Reaktiot ovat ymmärrettäviä, mutta tuomarin näkökulmasta monesti turhauttavia, kirjoittaa käräjätuomari Petra Spring.
Miksi juuri näitä rikoksia koskevien rangaistusten kohdalla yleinen oikeustaju näyttäisi olevan niin kaukana vallitsevasta oikeuskäytännöstä? Yksi syy voi olla, että seksuaalirikosten tuomiot ovat usein salaisia ja että rikosnimikkeiden alle soveltuvien tekojen kirjo on hyvin laaja, minkä vuoksi rangaistuksetkin ovat ankaruudeltaan erilaisia.
Väärinkäsityksiä syntyy myös arkikielestä poikkeavasta juridisesta terminologiasta sekä rikoslain monimutkaisuudesta seksuaalirikosten kohdalla.
Oikeudenkäynnin julkisuus on yksi länsimaisen oikeudenkäytön perusperiaatteita. Tuomiovallan käytöllä puututaan yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Oikeudenkäyntien ja tuomioiden julkisuuden kautta asioiden erityispiirteet tulevat esiin ja tuomioiden perustelut ovat ymmärrettävämpiä.
Mitä enemmän kunkin jutun yksityiskohdista ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavista tekijöistä annetaan tietoa, sitä helpommin tuomiot ovat hyväksyttävissä myös ulkopuoliselle.
Raiskauksia ei ole vain yhdenlaisia
Seksuaalirikosten kohdalla julkisuuteen annettavan tuomion tiedot ovat usein erittäin niukkoja. Asianomistajan eli uhrin suojaamiseksi julkisuuteen voidaan usein antaa vain tieto rikosnimikkeestä, siitä onko rangaistusvaatimus hyväksytty vai hylätty sekä rangaistuksen laji ja pituus.
Itse teko, tekijöiden välinen suhde, teon erityiset olosuhteet ja monet muut teon rangaistavuuteen vaikuttavat seikat jäävät kokonaan kertomatta.
Esimerkiksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta lain mukaan rangaistusta koventava seikka on se, että uhrilla on ollut riippuvainen asema tekijästä. Rangaistusta alentaa toisaalta tekijän ja uhrin välinen seurustelusuhde silloin, kun asianomistaja on lähellä 16-vuoden suojaikärajaa ja ikäero on pieni. Nämäkään seikat eivät ilmene tuomiosta silloin, kun syytteen teonkuvaus ja tuomion perustelut ovat salaisia.
Tuomioiden ymmärrettävyyttä vähentää myös, että seksuaalirikosten rikosnimikkeet kuten raiskaus pitävät sisällään vakavuudeltaan ja vahingollisuudeltaan hyvin erilaisia tekoja.
Rikoslaissa sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan ”sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon”.
Raiskaus voi siten rikoslain mukaan sisältää yhden kerran tapahtuneen sormen laittamisen uhrin sukupuolielimeen tai tunteja kestävän väkivaltaisen yhdynnän. Siksi myös raiskauksesta annettavat rangaistukset ovat erilaisia.
Yleisimmin oikeudessa käsiteltävä raiskaus on jotain muuta kuin väkivaltainen puskaraiskaus. Uhri ja tekijä ovat useimmiten entuudestaan tuttuja, ja heidän välillään on ollut kanssakäymistä.
Monesti kumpikin on päihtynyt, ja muistikuvat hataria. Väkivaltaa ei ole käytetty tai sen käytöstä ei ole jäänyt selviä jälkiä. Lievempi tekotapa ei välttämättä vähennä uhrin kärsimyksiä, mutta rangaistuksen mittaamisessa se on otettava huomioon.
Edellä sanottu ei tarkoita, että mihinkään tekoon joka täyttää seksuaalirikoksen tunnusmerkistön olisi suhtauduttava kevyesti. Mutta aivan samalla tavalla kuin rangaistuksen mittaamiseen pahoinpitelyrikoksessa vaikuttavat teko-olosuhteet, lyöntien tai potkujen määrä, ovatko ne kohdistettu päähän vai vartaloon ja onko teossa käytetty kättä pidempää, myös seksuaalirikosten moitittavuutta on arvioitava aina teon erityispiirteiden valossa.
Pahoinpitelyrikosten tuomiot eivät herätä yhtä paljon hämmennystä, koska teonkuvaus ja perustelut ovat julkisia toisin kuin seksuaalirikoksissa.
Taustaa kohutapaukselle
Tänä keväänä julkisuudessa on eniten kuohuttanut tuomio, jossa 10-vuotiaan lapsen törkeä raiskaussyyte hylättiin. Tekijä tuomittiin kuitenkin törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kolmeksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Kohun taustalla on kysymys raiskausrikoksen soveltamisalasta.
Rikoslain mukainen raiskausrikos tarkoittaa joko sitä, että väkivaltaa tai sen uhkaa käyttämällä on murrettu toisen tahto itse päättää sukupuoliyhteydestä tai sitä, että on käytetty hyväksi toisen tietyistä syistä johtuvaa kykenemättömyyttä puolustautua tai kykenemättömyyttä tehdä päätöstä siitä, haluaako hän sukupuoliyhteyteen.
Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat erityinen seksuaalirikosten ryhmä. Lapsilla ei ole samalla tavalla itsemääräämisoikeutta kuin aikuisilla, eikä lapsi voi päättää siitä, suostuuko hän vai eikö suostu seksuaaliseen tekoon.
Alle 16-vuotiaaseen kohdistuva seksuaalinen teko on siis aina rikos siitä riippumatta, miten lapsi siihen suhtautuu. Yhdyntä lapsen kanssa on lähtökohtaisesti aina törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, jonka maksimirangaistus on sama kuin törkeässä raiskauksessa.
24:57
Koska kaikenlainen seksuaalinen toiminta lapsen kanssa on aina rikos, eikä siitä rankaiseminen edellytä mitään väkivaltaa tai pakottamista, teot jotka hyväksikäytön lisäksi sisältävät lapseen kohdistuvaa väkivaltaa voidaan lisäksi tuomita törkeänä raiskauksena.
Kohutussa tapauksessa oli syyttäjän näkemyksen mukaan syytä epäillä väkivallan käyttöä, joka kuitenkin jäi oikeudenkäynnissä toteen näyttämättä. Näyttämättä jäi myös, että teko olisi tapahtunut vastoin lapsen tahtoa. Viimeksi mainittu tuomion perustelu herätti julkisuudessa eniten kummastusta.
Raiskausrikoksen toinen tekotapa – se että on käytetty hyväksi toisen kykenemättömyyttä tehdä sukupuoliyhteyttä koskevaa päätöstä - edellyttää, että uhrilla on lähtökohtaisesti päätösvalta sen suhteen, haluaako hän vai eikö halua sukupuoliyhteyteen.
Rikoslain mukaan lapsi ei ylipäänsä voi tällaista päätöstä tehdä. Sen sijaan lasta suojellaan edellä selostetulla tavalla lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kriminalisoinnilla, jonka perusteella tekijä sai tuomion.
Lainkäyttö ei voi olla mielivaltaista
Seksuaalirikoksiin, erityisesti lapsiin kohdistuviin, suhtaudutaan tuomioistuimissa aina vakavasti. Tuomarin näkökulmasta lainkäyttö ei kuitenkaan niidenkään kohdalla voi olla mielivaltaista.
Lakia, oikeuskäytäntöä ja rikosoikeuden yleisiä oppeja on aina noudatettava. Oikeuspoliittiset päätökset siitä, mitä tekoja kriminalisoidaan ja mikä on seksuaalirikosten oikeudenmukainen rangaistustaso, kuuluu lainsäätäjille. Sinänsä seksuaalirikosten rangaistusasteikot tai niistä tuomittavat rangaistukset eivät ole lieviä verrattaessa niitä muiden tavanomaisten rikosten rangaistusasteikkoihin ja rangaistuskäytäntöön.
Jos teossa on käytetty väkivaltaa, rangaistus on käytännössä aina ehdotonta vankeutta, samoin silloin kun lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö sisältää sukupuoliyhteyden eikä kysymyksessä ole teini-ikäisten seurustelusuhde.
Yleisen oikeustajun vastaiset päätökset ovat valitettavan usein myös väärinymmärryksen tulosta. Seksuaalirikoksiin liittyy vahvasti uhrin suojelemiseen liittyviä näkökulmia, minkä vuoksi pääosa käsittelyssä ilmi tulleista seikoista on salaisia. Rangaistusta mitattaessa huomioon on otettava myös kaikki julkisuudelta salaiseksi jäävät seikat.
Kirjoittaja on käräjätuomari Helsingin käräjäoikeudessa. Hän on yksi MTV Uutisten neljästä rikos- ja oikeusaiheisiin keskittyvästä kolumnistista. Ensi viikon torstaina on vuorossa entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.