Lokakuussa 2010 suomalaisen urheilujärjestelmän uudistusta valmistellut Huippu-urheilun muutostyöryhmä järjesti tupaantuliaiset Helsingissä. Työryhmän vetäjä Jukka Pekkala selvitti toimittajille, mistä muutoksessa oli kyse.
– Pyrkimys erinomaisuuteen, urheilijan polku huipulle ja yhdessä tekeminen ovat avainasioita, Pekkala tiivisti.
Siinä se tuli: urheilijan polku – tiettävästi ensimmäisen kerran Suomessa julkisuuteen.
Humu-ryhmää on syytetty tuhlailevasta rahankäytöstä ja laihoista tuloksista, mutta urheilijan polun se liimasi urheilukieleen kuin kuivuneen puuron kattilaan.
– En pysty sanomaan, kuka sen sanoi tai oivalsi. Olimme kuitenkin täysin yksimielisiä siitä, että jos yksi juttu piti valita, se oli Urheilijan polku, Pekkala selitti helmikuussa 2011 blogissaan.
”Urheilijan Polulla kuvataan urheilijan matkaa lapsuudesta huippuvaiheeseen”, kerrotaan Olympiakomitean sivuilla. Mutta linkki julkaistuihin polkuihin päätyy virheilmoitukseen 404: Sivua ei löydy.
Polkuja joka lähtöön
Mutta ei hätää. Hakukone tuo ruudulle lukuisia urheilijan polkuja. Cheerleadereille on oma polkunsa, samoin ratamelojille.
Pirkkolan uimahallin seinällä mainostetaan vesipalloilijan polkua. Se kuulostaa melkein raamatulliselta: kulkeeko vesipalloilijan polku veden päällä vai aukeneeko veteen väylä, tai siis polku? Mieleen nousee entinen vesipalloilija, joka vertasi itseään Moosekseen.
