Millaista on työskennellä legendaarisen Katri Helenan kanssa? Näytelmäkirjailija Ilpo Tuomarila kertoo.
Sitä ei voi välttää – Katri Helenan musiikkia. Näin väittää iskelmätähdestä kertovan musikaalin käsikirjoittanut kirjailija Ilpo Tuomarila.
– Itselläni on sitä lämpimämpi suhde Katri Helenan musiikkiin, mitä enemmän aikaa kuluu, Ilpo Tuomarila sanoo.
Kun ohjaaja Tiina Brännare ja puvustaja Matti Seppänen sitten saivat lehtijutusta idean Katri Helena -musikaaliin, Tuomarila lähti heti mukaan.
– Katri Helenan persoona oli kiinnostanut minua jo pitkään. Pystyin kuvittelemaan, kuinka vaikeaa on nousta Pohjois-Karjalasta suosituksi iskelmälaulajaksi: olenhan itsekin kivunnut maaseudulta kirjailijaksi.
Ei sensuurille
Tuomarila sai Katri Helenalta 85 kiloa laulajattaresta vuosien varrella kerättyjä lehtileikkeitä. Niiden pohjalta hän työsti käsikirjoituksen.
– Se oli valtava aarreaitta. Katri on todella hyvä analysoimaan itseään, Tuomarila sanoo.
Hän tapasi laulajan seitsemisen kertaa puolitoistavuotisen kirjoitusprosessin aikana, aina uuden version valmistuttua. Minkäänlaista vahtimista ei tapahtunut.
– Jos jotain olisi pitänyt poistaa tai jättää kertomatta, homma olisikin tyssännyt minun osaltani siihen. Periaatteeni ja moraalini kirjailijana ovat sellaista vastaan.
Kun Tuomarila jutteli Katrin kanssa tämän elämän suurista käännekohdista, paljastuikin vuosien takainen välikohtaus: artistin entinen aviomies oli uhannut tätä painamalla aseen ohimoa vasten.
– Kun lisäsin kohtauksen käsikirjoitukseen, Katri sanoi minulle heti, että "tästä tulee sitten juttu". Ja niin siitä tulikin, Tuomarila sanoo.
Katrin mielipide jännitti
Tuomarilan ennakko-odotukset tähdestä jämptinä ja määrätietoisena henkilönä osoittautuivat oikeiksi.
– Katri pysytteli pitkään kaukana ja puhui asiaa. Eihän tuntemattomalle käsikirjoittajalle nyt kannatakaan heti avautua, Tuomarila pohtii.
– Hän on hieno ja menestyvä ihminen: tietää, mitä tekee, eikä pehmoile.
Laulajattaren reaktio jännitti Tuomarilaa joka kerta, kun uutta versiota käytiin läpi.
– Sanoinkin aina Katrille, että kyllä minuakin sinuna jännittäisi. Onhan se hurjaa, että joku tuo paperit eteen: hei, tässä on sun elämä.
Tyytyväinen lopputulokseen
Kun musikaali viimein saatiin paperilta näyttämölle, henkilökohtaisuus häipyi ja tuotos muuttui näytelmäksi.
– Nyt tarina toimii taideteoksena. Omakin pää alkaa ensi-illan jälkeen toimia, ja mielestäni musikaali paranee kaiken aikaa, Tuomarila sanoo.
– Joissain näytelmissä jään ajattelemaan, että tuon jutun olisi voinut tehdä toisin. Tällä kertaa minulle tuli kuitenkin katsomossa sellainen tunne, että ai; tuollainenkin vielä keksittiin!
Piia Simola/Studio55.fi