Norjan Bergenistä löytyi hiljattain valas, jonka mahalaukussa oli noin 30 muovikassia. Merten muoviongelma on iso ja näkyvä, mutta järviin silppuuntuneesta mikromuovista on alettu puhua vasta viime aikoina.
Mikromuovi on herättänyt huolta esimerkiksi Tampereen seudun työväenopiston opiskelijoiden yhdistyksessä.
– Meillä on kesäpaikka Näsijärven rannalla. Näemme kesäisin, kun veneistä heitetään roskia ja rannallakin roskataan. Aloimme miettiä, mitä tapahtuu, kun muovi joutuu järveen, kertoo yhdistyksen hallituksen jäsen Veijo Laitinen.
Näsijärvi on Tampereen raakaveden lähde ja kalastusalue, josta voi pyytää esimerkiksi kuhaa. Sitä ei vielä tiedetä, mitä järvien mikromuovi tekee kaloille ja ihmisille. Yhdistyksessä kiinnostuttiin ongelmasta mutta huomattiin, että järvien roskaantumista ei ole tutkittu juuri lainkaan. Eräs poikkeus kuitenkin löytyi: Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitos.
Yliopisto tutkii yhdessä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Turun yliopiston kanssa Kallaveden vesien ja pohjasedimentin mikromuoveja. Rahoittajana hankkeissa on Suomen Akatemia.
Näytteiden tulos yllätti
Miksi järviä sitten pitäisi tutkia erikseen?
– Niiden ekosysteemit ovat hyvin erilaisia kuin merten. Sisävesialtaat ovat myös paljon pienempiä ja voivat saastua nopeastikin, jos päästöjä ei jotenkin rajoiteta, valottaa tutkija Samuel Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta.
Mikroroskan ympäristö- ja terveysvaikutuksista tiedetään toistaiseksi vähän. Avoinna on esimerkiksi se, päätyykö sitä järvien ravintoketjuun, kuten merissä tapahtuu.