Norjan Bergenistä löytyi hiljattain valas, jonka mahalaukussa oli noin 30 muovikassia. Merten muoviongelma on iso ja näkyvä, mutta järviin silppuuntuneesta mikromuovista on alettu puhua vasta viime aikoina.
Mikromuovi on herättänyt huolta esimerkiksi Tampereen seudun työväenopiston opiskelijoiden yhdistyksessä.
– Meillä on kesäpaikka Näsijärven rannalla. Näemme kesäisin, kun veneistä heitetään roskia ja rannallakin roskataan. Aloimme miettiä, mitä tapahtuu, kun muovi joutuu järveen, kertoo yhdistyksen hallituksen jäsen Veijo Laitinen.
Näsijärvi on Tampereen raakaveden lähde ja kalastusalue, josta voi pyytää esimerkiksi kuhaa. Sitä ei vielä tiedetä, mitä järvien mikromuovi tekee kaloille ja ihmisille. Yhdistyksessä kiinnostuttiin ongelmasta mutta huomattiin, että järvien roskaantumista ei ole tutkittu juuri lainkaan. Eräs poikkeus kuitenkin löytyi: Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitos.
Yliopisto tutkii yhdessä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Turun yliopiston kanssa Kallaveden vesien ja pohjasedimentin mikromuoveja. Rahoittajana hankkeissa on Suomen Akatemia.
Näytteiden tulos yllätti
Miksi järviä sitten pitäisi tutkia erikseen?
– Niiden ekosysteemit ovat hyvin erilaisia kuin merten. Sisävesialtaat ovat myös paljon pienempiä ja voivat saastua nopeastikin, jos päästöjä ei jotenkin rajoiteta, valottaa tutkija Samuel Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta.
Mikroroskan ympäristö- ja terveysvaikutuksista tiedetään toistaiseksi vähän. Avoinna on esimerkiksi se, päätyykö sitä järvien ravintoketjuun, kuten merissä tapahtuu.
Kallaveden tutkimus tarjoaa ensimmäisiä tietoja aiheesta. Tutkijat yllättyivät tuloksista, sillä seitsemästä kohteesta otetuissa näytteissä oli tuhansia muovihippusia.
– Tosin partikkeleiden määrät ja laadut riippuvat keräyspaikasta. Hulevesiputken päässä tulos on erilainen kuin käsitellyn jäteveden purkuputken alapuolella tai uimarannalla. Venesatamista löytyi paljon maalihiukkasia. Nyt myös autonrenkaista irtoava mikrokumi on tutkimuksen kohteena.
Meritutkimuksessa kiinnostus muovijätteitä kohtaan käynnistyi isojen merinisäkkäiden kohtalosta ja valtavista jätepyörteistä. Itämeren roskaantumista on tutkittu vuodesta 2012 EU:n meristrategiadirektiivin velvoittamana, kertoo erikoistutkija Maiju Lehtiniemi Sykestä.
– Sisävesien mikromuovista ei direktiiveissä puhuta mitään. Maailmalla on alettu kuitenkin tutkia aihetta, sillä makeanveden altaat ovat tärkeitä juomaveden ja kalastuksen kannalta.
Ongelma koskee koko Suomea
Vaikka tutkijoiden suurennuslasin alla onkin nyt Kallavesi, ongelma koskee muitakin järviä. Hartikainen uskoo, että muovia löytyy lähes kaikkialta Suomesta.
– Jossain Lieksan pohjoispuolella hiljaisilla erämaalammilla ei jäämiä ehkä ole. Toivottavasti retkeilijät ja erämiehet hoitavat vastakin roskansa pois, jotta muovia ja kumia ei jää hajoamaan puhtaaseen luontoon.
Kahden ison järven välissä sijaitseva Tampere olisi Hartikaisen mielestä kiinnostava tutkimuskohde. Samaa mieltä on Laitinen, joka yhdistyksineen haluaisi osaltaan herätellä kaupunkia ja ely-keskusta selvittämään, miten paljon mikromuovia järvissä on ja kuinka hyvin jätevesistä saadaan pois mikromuovit. Yhdistys toivookin pääsevänsä tänä vuonna opintokäynnille Tampereen Veteen.