Kari Jussila, 62, on pelastanut kaksi ihmistä hukkumiselta – 3-vuotias tyttö putosi laiturilta ja vajosi pohjaan: "Näkyi ensin vain sormenpäät veden alta"

– Ne sattuivat ihmeellisesti vielä molemmat lähes samoina päivinä, 3. heinäkuuta ja 7. heinäkuuta. Pakostakin tässä miettii, että ei kahta ilman kolmatta. Toivottavasti ei satu enää minulle, Jussila tuumaa Pielisjoella rantakahvilan pöydässä.

Tyttö putosi – äiti lamaantui

Paikka on sama, jossa viimeisin pelastustehtävä tapahtui kesällä 2016. Jussila vietti hellepäivää kahvilassa seurueineen ja istui aivan venelaiturin satama-altaan viereisessä pöydässä.

– Seurasin syrjäsilmällä jo muutaman minuutin, että noin 3-vuotias pikkutyttö leikki siinä reunalla aivan liian uhkarohkeasti. Ehdittiin istua viisi minuuttia, kun tyttö putosi. Äiti ei selvästikään ymmärtänyt riskiä ja hän meni täysin toimintakyvyttömäksi tilanteessa.

Jussila ei empinyt hetkeäkään. Hän hyppäsi satama-altaaseen ja alkoi etsiä tyttöä vedestä.

– Hänestä näkyi ensin vain sormenpäät veden alta. Sain tytöstä kainalo-otteen ja pään pinnalle. Jaloilla potkimalla kuljetin häntä sitten kohti altaan nurkassa olleita portaita.

Muut kahvilavieraat auttoivat tytön ylös altaasta. Lapsen isä tuli paikalle vasta tämän jälkeen.

– Se oli todella nopea ja vaistonvarainen tilanne. Veljeni istui minua vastapäätä eikä nähnyt tyttöä. Hän ihmetteli, mihin ryntäsin sellaisella vauhdilla.

Pelastuslaitos palkitsi

Pikkutyttö pelastui ja helle kuivasi sekä tytön että Jussilan vaatteet. Vasta myöhemmin pulssin tasaannuttua Jussila harmitteli, ettei tilanteessa edes esittäydytty puolin eikä toisin.

– Se jäi harmittamaan, että ketä he olivat.

Tilanne oli ohi, mutta tieto tapahtuneesta kiiri viranomaisille, vaikka heitä ei paikalle hälytettykään. Vuoden lopulla Pohjois-Karjalan pelastuslaitos myönsi Jussilalle Elämän Liekki -kansalaispalkinnon ansiokkaasta toiminnasta.

– Se tuntui todella hyvältä ja kannustavalta. Arvostan sitä paljon.

Jussilan palkinto oli numero kuusi. Läheskään joka vuosi ei synny tilanteita, joista palkinto voitaisiin luovuttaa.

Voimakas virta pelotti pelastajaa

Ensimmäisen kerran Jussila pelasti ihmishengen onkireissulla vuonna 1971, kun hän oli 14-vuotias. Paikkana oli mattolaituri.

– Olimme uimassa kavereiden kanssa laiturilla, ja nainen pesi siinä mattoja. Hän hätisti meidät sivummalle, kun me räiskytimme vettä. Me siirryimme muutaman sadan metrin päähän onkimaan.

– Pian huomasimme veden räiskeistä, että nainen oli kanavassa. Onget putosivat meiltä siihen paikkaan ja lähdimme juoksemaan, Jussila palauttaa tapahtumia mieleensä.

Tilanne oli nuorelle pojalle jännittävä. Jussila arvioi juosseensa 300-400 metriä mattolaiturille.

– Juostessani jo mietin, miten tässä voi minullekin käydä. Pohdiskelin, että itse olen pieni poika ja vedessä on aikuinen iso nainen. Virtaus oli kova ja arvelutti, että viekö se minutkin veden alle.

Lisäjännitystä tilanteeseen toi se, että nainen ei todennäköisesti osannut uida. Hän kävi jo useita kertoja pinnan alla.

– Laiturilta oli 15-20 metriä naisen luokse. Hyppäsin veteen ja uin sen matkan. Mietin vielä, että sukellanko naisen alle vai mikä olisi paras tapa.

Jussila sai otteen naisen kaulasta ja onnistui vetämään hänet hitaasti ylävirtaan mattolaiturille, jossa kalakaverit nostivat naisen vedestä. Jussilan veli oli tuolloinkin paikalla.

– Nainen oli aivan poikki. Keuhkoissa oli vettä ja hukkuminen oli sekunneista kiinni.

Toinen sukellus maton perään

Nainen oli kertomansa mukaan pudonnut veteen kurkottaessaan kanavaan tippunutta isoa mattoa.

– Hän oli huolissaan maton kohtalosta ja minun piti sukeltaa vielä matto ylös sieltä neljästä metristä, Jussila muistelee nyt jo hymyssä suin lähes 50 vuotta vanhoja tapahtumia.

Jussila tunsi naisen jo entuudestaan, kun he asuivat lähekkäin. He tapasivat pelastamisen jälkeen vuosien varrella useita kertoja.

– Sain siitä palkinnoksi pussillisen Fazerin parhaita. Aina, kun näen pussin karkkihyllyssä, tämä seikkailu palautuu mieleen.

Elämä sekunneista kiinni

Kirvesmiehenä työskentelevä Kari Jussila on kokemustensa johdosta aina valppaana liikkeellä. Siitä on tullut hänelle jo tapa. Pelastustehtävät ovat jättäneet mieheen jälkensä.

– Ihmiset ovat monesti vesillä ja vesien äärellä liian huolettomia. Riskejä on paljon muuallakin kuin rannalla. Esimerkiksi paljuissa on ollut hukkumistapauksia. Jo 20 sekuntia voi olla ratkaiseva aika, jossa ihmishenki menetetään, Jussila muistuttaa.