Etsijäkoiraliiton neuvontapuhelin pirahtaa noin 4 500 kertaa vuodessa, kun lemmikkinsä kadottaneet omistajat pyytävät neuvoa ja apua rakkaiden karkulaistensa löytämiseksi.
– Kadonneiden lemmikkien määrä ei ole kasvanut, mutta vapaaehtoisten etsijäkoirakoiden apua pyydetään vuosi vuodelta enemmän, kun tieto tällaisesta vapaaehtoisten antamasta arvokkaasta avusta on levinnyt, kertoo Etsijäkoiraliiton puheenjohtaja Antti Kekkonen.
Etsijäkoiraliiton päivystävässä puhelimessa annetaan aluksi neuvoja kadonneiden lemmikkien löytämiseksi, mutta tarvittaessa liikkeelle lähtee myös koulutettu vapaaehtoinen etsijäkoirakko.
Liitossa on tällä hetkellä vajaa 30 koulutettua koiraa ja heidän ohjaajaansa. Usein he lähtevät jäljittämään toisia koiria, mutta kaikkein eniten etsijöitä työllistävät omille teilleen lähteneet kissat.
Etsijäkoirien ohjaajille maksetaan etsinnöistä aiheutuvat matkakulut, mutta muuten heidän apunsa on ilmaista.
Kaksioon kadonnut käärme
Klaukkalassa asuva Anne Husu aloitti kadonneiden lemmikkien etsimisen yhdessä Roki-koiransa kanssa nelisen vuotta sitten. Ystävätär oli vinkkannut Etsijäkoiraliitosta Husulle, kun tämä mietti yhteistä harrastusta itselleen ja karkeakarvaiselle kääpiömäyräkoiralleen.
– Meillä on Rokin kanssa harvinaisen laaja etsittyjen eläinten repertuaari. Olemme olleet jäljittämässä kissoja, koiria, kilpikonnaa, hevosta, vasikkaa, lemmikkikania, frettiä, liskoa, papukaijaa ja käärmettä, Husu kertoo nauraen.
Vaikka normaalisti kadonneiden eläimien jäljille yritetään päästä ulkona, yksi Rokin ja Anne Husun erikoisimmista etsintäkeikoista tapahtui kerrostalokaksiossa. Koirakkoa oli pyydetty apuun, kun omistaja ei ollut löytäynyt kadonutta viljakäärmettään, vaikka oli yrittänyt etsiä sitä itse kolme päivää.
– Roki löysi käärmeen nopeasti ja yritti osoittaa monin tavoin, missä se on. Käärme oli mennyt piiloon runkopatjan sisälle, Husu muistelee.
Anne Husu kertoo itse jännittävänsä käärmeitä. Ikimuistoisin keikka liittyy kuitenkin asunnossa kadonneeseen viljakäärmeeseen.
Käärmeenetsintäkeikka pienessä asunnossa oli etsijäkoirakolle hyvin poikkeuksellinen, sillä normaalisti koirat eivät mene etsittävien eläinten lähelle. Koirat koulutetaan niin, että vain osoittavat suunnan, mistä kadonutta eläintä kannattaa etsiä.
Kadonneet kissat ja koirat lähtisivät ulkona karkuun, jos vieras ihminen tai koira yrittäisi saada ne kiinni. Usein etsijäkoirakko ei edes näe karkulaista, sillä sen kiinniottaminen onnistuu yleensä parhaiten omistajalta.
Houkuttimena makkara ja oma sänky
Vaikka moni kuvittelee, kadonneen lemmikin nimen huutaminen ei yleensä auta karkulaisen löytymisessä vaan pikemminkin päinvastoin.
– Koirat voivat "villiintyä" luonnossa ja käyttäytyä hyvin eri tavalla kuin kotioloissa. Nimen huutaminen voi ajaa ne piiloon, etsijäkoirakoita kouluttava Anne Husu kertoo.
Kun etsijäkoira on onnistunut löytämään ja näyttämään suunnan, missä kadonnutta koiraa kannattaa etsiä, omistajaa voidaan kehottaa esimerkiksi grillaamaan makkaraa alueella.
Ruoan tuoksu voi houkutella karkulaisen paikalle. Joskus metsään viety koiran oma sänky tai peitto saattaa saada karkulaisen pysähtymään ja odottamaan isäntäänsä tai emäntäänsä paikalle.
Sisäkissat eivät yleensä karkaa kauaksi ja niitä houkutellaan kotiin tekemäällä luontoon hajujälkiä. Niksipirkkamaiseen tyyliin sukkahousuun voidaan laittaa esimerkiksi öljyistä tonnikalaa, jolla tehdään kotiin johtavia jälkiä.
Kissoja otetaan myös kiinni pienpetoloukkujen avulla. Kissat eivät vahingoitu, mutta jäävät "vangiksi", kun ne menevät ruoan perässä loukkuun. Omistajat tarkistavat tällaiset loukut kaksi kertaa päivässä.
Vanhat hyvät keinot
Etsijäkoiraliiton puheenjohtaja Antti Kekkonen arvioi, että 90 prosenttia liittoon tulleista yhteydenotoista päättyy onnellisesti ja karkurit saadaan kotiin.
Kekkonen kuitenkin korostaa, että tilanne voisi olla vieläkin parempi, jos kadonneita lemmikkejä "laputettaisiin" nykyistä enemmän eli katoamisalueelle kiinnitettäisiin perinteisiä, paperisia katoamisilmoituksia.
– Sosiaalisessa mediassa välitetyt katoamisilmoitukset voivat myös olla isona apuna kadonneen lemmikin löytämisessä, mutta kaikkia ne eivät tavoita, korostaa myös etsijäkoirien ohjaaja Anne Husu.
Jos esimerkiksi lenkkeilijä näkee vapaana yksin juoksevan koiran, lenkkipoulun varteen kiinnitetty katoamisilmoitus voi johtaa siihen, että koiranomistaja saa odotetun soiton koiran liikkeistä.
Rankka, mutta rakas harrastus
IT-firmassa tuotekehityspäällikkönä työskentelevälle Anne Husulle etsijäkoiratoiminnasta on tullut rakas ja aikaavievä harrastus.
Hänellä on myös toinen etsijäkoira, mutta jackrusselinterrieri Chili on tehnyt vasta puolenkymmentä etsijäkeikkaa.
– Etsintä on aika rankkaa, joten koiralle yksi keikka viikkossa on yleensä hyvä tahti. Yhden lemmikin etsintä hoidetaan kuitenkin aina loppuun, joten välillä saman karkulaisen jäljille mennään parikin kertaa viikossa, Husu kertoo.
– Ihmisten auttaminen on äärettömän palkitsevaa ja osasta on tullut lemmikin etsintöjen myötä minulle uusia ystäviä. Tietysti aina silloin surettaa, jos jonkun lemmikki löytyy kuolleena tai sitä ei löydy olleenkaan, mutta se on onneksi harvinaista.