Käräjäoikeudelta yllättävä päätös – poliisin tutkamittaus ei riittävän luotettava nopeussakkoihin

Kyse on hyvin poikkeuksellisesta päätöksestä. Tavanomaisesti oikeus on kiistotilanteissa luottanut poliisin ilmoittamiin tutkalukemiin, mutta nyt ei.

Tapahtuma sattui heinäkuisena torstaina viime kesänä. Espoolainen mies oli ollut viemässä poikaansa harjoituksiin Helsingissä. Poliisit olivat kello 9-10 välissä Länsiväylällä Hanasaaren ja Lauttasaaren välisellä suoralla mittaamassa nopeuksia.

Länsiväylällä on 80 km/h rajoitus ja poliisit mittasivat miehen Audin nopeudeksi 108 km/h. Poliisit pysäyttivät auton Lauttasaaressa ja kirjoittivat sakon.

Mies, fysiikan alan diplomi-insinööri, kuitenkin kiisti heti ylinopeuden.

Juttu eteni käräjäoikeuteen, jossa sitä puitiin viime vuoden loppupuolella. Oikeus antoi päätöksen viime viikolla.

"Ylinopeus poissuljettua"

Diplomi-insinöörin mukaan oli täysin poissuljettua, että hän olisi ajanut ylinopeutta.

Oikeudessa mies kertoi ajavansa usein Länsiväylää ja aina samalla tavalla: Haukilahden liittymästä liikennevirran nopeuteen ja vakionopeuden säädin päälle muiden vauhdin mukaan.

Näin hän oli tehnyt kertomansa mukaan sakkopäivänäkin, eikä hän ollut koko matkalla ohittanut ketään.

Salissa puitiin matematiikkaa. Mies kertoi, että Länsiväylällä normaali liikennemäärä oli 1500 autoa tunnissa, mutta heinäkuussa 80 prosenttia keskimääräisestä. Jos hän olisi ajanut tutkan näyttämää nopeutta, hänen olisi pitänyt ohittaa auto, joka 7-8 sekunti.

Hän ei kuitenkaan ohittanut ketään, koska ei ollut kiire.

"Tutkalukema heijastumasta"

Fysiikon mukaan dopplertutka ei ole yksioikoinen mittausväline. Häiriötekijät voivat sekoittaa tutkaa ja sellaisia, esimerkiksi kylttejä, paikassa on useita. Kyltistä voi tulla tutkaa sekoittavia heijastumia.

Diplomi-insinööri arveli oikeudessa yhdeksi mahdollisuudeksi - muitakin oli useita - sitä, että tutkasignaali on osunut ensin hänen autoonsa ja sen jälkeen juuri tuolloin bussipysäkiltä lähteneen bussin isoon peräosaan ja vielä uudestaan hänen autoonsa ennen palautumista tutkaan.

Fyysikko oli laskenut, että jos hänen nopeutensa on tuolloin ollut 80 km/h ja bussin 60 km/h, niin tutka näyttää juuri noin 110 km/h.

Autossa ollut miehen juuri ajokortin saanut poika kertoi, että isällä oli vakionopeudensäädin päällä, eikä muita autoja ohitettu.

Poliisi todisti

Oikeussalissa kuultiin myös mittauksen tehnyttä poliisia. Hän kertoi, että tutka oli antanut ylinopeutta osoittavan lukeman. Poliisi arveli silmämääräisesti, että vauhti oli huomattava, mutta myönsi että kohti tulevan auton nopeuden arviointi on erittäin vaikeaa.

Poliisin mukaan tutkan lukema oli selkeä, eikä muita yhtä lujaa liikkuneita autoja tuolloin ollut.

Ainakaan mikään ei sotinut ylinopeutta vastaan, poliisi totesi.

Poliisin mukaan mittauspaikka oli käytössä päivittäisessä nopeusvalvonnassa, eivätkä opaste- ja liikennemerkit olleet haitanneet toimintaa.

Poliisin mukaan hän oli kyllä joutunut tutkaheijastuminen kanssa tekemisiin, sillä toisinaan tutka näytti nopeusvalvonnassa täysin mahdottomia lukemia.

Espoolaisen nopeus oli kuitenkin tässä tapauksessa silmämääräisesti vastannut tutkaa. Poliisi totesi tosin, ettei hän ole asiantuntija heijastumien suhteen.

Tavanomaisesti oikeuslaitos on uskonut poliisia, nyt kävi toisin.

Oikeus: Näyttö ei riitä

Käräjäoikeus totesi, että rikosasiassa syyttäjän on näytettävä syyte toteen.

– Syyttäjä ei ole tässä asiassa esittänyt sellaista todistelua, joka tekisi vastaajan kiistämisestä tai sen perusteista epäuskottavan.

Oikeus piti tutkan mittausta todennäköisemmin oikeana, mutta myös kuljettajan esittämä vaihtoehtoinen tapahtumien kulku on mahdollinen.

– Asiassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat, että heijastuman mahdollisuus olisi riittävällä varmuudella suljettu pois.

Kun asia jäi epäselväksi, se piti ratkaista syytetyn eduksi. Miehen syyte liikenteen vaarantamisesta hylättiin ja sakot kumottiin.

Ratkaisun teki käräjätuomari Eero Nikkarinen.