Kehitysmaissa matkailija ei aina voi välttyä näkemästä kerjääviä lapsia kurjissa oloissa. Sydäntä särkevä näky houkuttelee hölläämään kukkaronnyörejä, mutta reilun matkailun asiantuntija kehottaa pitämään pään kylmänä.
Matkailualan aikuiskoulutuksen kehittämispäällikkö sekä Reilun matkailun yhdistyksen aktiivijäsen Anu Nylundin mukaan kerjäläislapsille rahan antaminen on monimutkainen asia.
– Jos lapselle antaa rahaa, on vaikea selvittää, mihin raha lopulta menee. Usein lapsi ei itse hyödy rahasta, vaan on pakotettu kadulle, Nylund sanoo.
– Lapset voivat olla hyvinkin pieniä, ja taustalla saattaa olla jokin ikävä kytkös. Lapsi saattaa olla pakotettu mukaan lapsiprostituutioon tai muuhun rikollisuuteen.
Nylund sanoo, että asian toinen puoli toisaalta on, että lapsi saattaa joutua kärsimään, mikäli hänellä ei ole rahaa vietävänään takaisin.
– Rahaa ei mielellään kuitenkaan kannata antaa. On todennäköistä, että tämä vain lisää kierrettä.
Nylund neuvoo, että jos haluaa antaa jotain, se voi mieluummin olla jotain konkreettista: vaikka syötävää tai juotavaa. Tai sitten voi jäädä vaikka juttelemaan.
– Jokainen matkailija voi itse tilanteessa arvioida asian. Yksi iso asia reilussa matkailussa on ihmisten kohtaaminen. Siinä ihminen itse päättää miten toimii.