Kanadassa asuminen on liian kallista eikä koteja riitä kaikille. Asuntokriisin siemen kylvettiin jo 1990-luvulla.
Kanada kärsii pahasta asuntokriisistä, ja erityisesti maan suurimmissa kaupungeissa asumiskustannukset ovat nousseet huolestuttavan korkeiksi. Pahaksi äitynyt tilanne on monen asian summa, mutta pelkistetysti voisi sanoa, että asuntoja on liian vähän ja ne ovat monille liian kalliita.
Yhteiskunnallisiin asioihin keskittyneen tutkimusinstituutti Canadian Centre for Policy Alternativesin ekonomistin Alex Hemingwayn mukaan kriisin siemenet kylvettiin jo 1990-luvulla. Silloin aiempina vuosikymmeninä julkisilla varoilla tuetun asuntorakentamisen rahoitusta leikattiin rajusti ja eri hallinnon tasoilla lakattiin rakentamasta kohtuuhintaisia asuntoja. Niitä tarvittaisiin maahan nyt kipeästi lisää.
– Viime vuosina siihen on panostettu uudelleen, mutta vuosikymmenten ajan investointeja tehtiin liian vähän, Hemingway sanoo STT:n puhelinhaastattelussa.
Kriisin taklaamiseksi investointeja kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen tulisi Hemingwayn mukaan lisätä erityisesti liittovaltiotasolla.
Asuntorakentaminen on parin viime vuosikymmenen aikana myös vähentynyt merkittävästi siitä, mitä se oli ennen. Asuntopula näkyy Hemingwayn mukaan jo tavoissa, joilla ihmiset elävät.
– Nuoret asuvat vanhempiensa luona pidempään kuin haluaisivat. Ihmiset asuvat kimppakämpissä vastoin tahtoaan, mutta se on ainoa tapa, johon heillä on varaa. Olen kuullut jopa eronneista pariskunnista, jotka asuvat yhä yhdessä, koska heillä ei ole varaa asua erillään.