Kaljamerkiltä ikävä yllätys – F1-legenda soitti Keke Rosbergille masentavan puhelun

Wolff-tallikaupan myötä Fittipaldin kuljettajaksi tuli muaan iisalmelaistaustainen Keijo ”Keke” Rosberg, joka olikin Emersonia nopeampi. Keke sijoittuikin heti ensimmäisessä Fittipaldi-kisassaan 1980 Argentiinassa kolmanneksi. Kesällä näytti vieläkin paremmalta

– Sponsorinamme oli Skol (brasilialainen olutmerkki). Tallikaverinani oli Keke Rosberg. Tiimimme oli hyvin vahva. Harveyn ja Adrianin suunnittelema auto, joka otettiin käyttöön heinäkuussa, oli fantastinen. Keke oli aika-ajoissa neljäs aika-ajoissa ja itse olin viides, vaikka emme olleet ajaneet paljoa testejä.

Keke fittipaldi

Brasiliassa talliin vain suhtauduttiin yhä nuivasti. Ikävä puhelu Skolilta käytännössä ratkaisi tallin tuhon.

– Seuraavalla viikolla Skolin pr-edustaja soitti minulle ja sanoi, että ”olen pahoillani Emerson, mutta Brasilian median kriittisen kirjoittelun takia emme voi jatkaa yhteistyötämme”. He vetivät tukensa pois, Emerson harmitteli.

Edessä oli muutama ikävä puhelu.

– Soitin heti Kekelle ja Peter Warrille. Olin hyvin pettynyt, koska F1-tiimin menestys ei toteutunut. Näimme paljon vaivaa. Meillä oli paljon fantastisia ihmisiä. Kun olimme parhaimmillamme, sponsorituki menetettiin.

Fittipaldi-tiimi sinnitteli vuoteen 1982 asti, mutta Emerson jätti F1-kilpailuhommat kauden 1980 jälkeen. Syy ei kuitenkaan ollut talliprojektissa, vaan F1-sarjan teknisissä säännöissä.

Lotus oli 1978 hallinnut F1-sarjaa maaefekti-innovaatiollaan. Kyse oli lentokoneen käänteisilmiöstä. Mutkissa auto painautui alaspäin rataa vasten, mikä takasi suuremman nopeuden mutkasta ulos tultaessa. Muut tallit tietysti kopioivat innovaation ja ajamisen luonne muuttui.

Fittipaldin mielestä maaefekti vei ajamisen iloa mutkista. Touhu oli myös vaarallista, koska repeämä helmaan lennättäisi auton heti päin seinää.

– Se 1980 oli huonoin vuosi maaefektiautojen kanssa. Vihasin maaefektiautojen ajamista. Niillä tiesi, että olisi voinut ajaa kovempaakin, mutta mutkiin tultaessa oli hidastettava, koska muuten olisi menettänyt downforcen täysin ja lentänyt seinään, Fittipaldi muistelee.

– Se ei ollut oikeaa ajamista. Piti olla isommat pallit kuin normaalilla kuljettajalla on. Pyysin mekaanikoilta, että voisitteko vyöttää munani autoon, Fittipaldi naurahtaa.

Fittipaldi 1980

Maaefekti kiellettiin lopullisesti 1983.

– Sitten sääntöjä muutettiin ja olin jo jättänyt F1:n, Fittipaldi toteaa hieman katuvana.

F1-uransa jälkeen Fittipaldi piti hetken taukoa ja siirtyi sitten ajamaan Pohjois-Amerikkaan.

– Menin takaisin Brasiliaan ajamaan karting-autoja. Se oli hauskaa. Sitten minut pyydettiin ajamaan prototyyppiautoa Miamissa. Mutta olen aina pitänyt formulasta enemmän kuin prototyypeistä ja vaihdoin Indy-autoihin.

Vuonna 1989 Fittipaldi voitti Indianapolisin 500 mailin ajon sekä IndyCar-mestaruuden. Indianapolisin hän valloitti toisen kerran 1993.

– Indianapolis on mahtava yhden päivän tapahtumana. Siellä on mahtavaa historiaa. Paine on valtava aika-ajoissa ja kilpailussa, hän toteaa.

Fittipaldi arvostaa Indianapolisin voittonsa hyvin korkealle.

– Se on hyvin tekninen kisa. Neljä mutkaa, jotka näyttävät samoilta, mutta eivät koskaan ole samoja. Joutuu tekemään niin paljon työtä, että saa auton neljästä mutkasta läpi kunnolla. Voittaminen siellä on fantastista. 500 mailia on niin pitkä kisa. Kolme ja puoli tuntia. Näyttää ehkä tylsältä tv:ssä, mutta kuljettajalle se on mahtava kokemus.

Hänen uransa päättyi 1996 rajuun onnettomuuteen Michiganin ovaalilla. Fittipaldi totesi, että oli aika lopettaa.

– Hiilikuitu pelasti henkeni Michiganissa. Se teki ajamisesta turvallisempaa kuin metallirunkojen aikana. Olin 49-vuotias, melkein viisikymppinen.

Keke Rosberg ajoi Fittipaldi-tallissa vielä 1981. Kauden päätyttyä hän yllättävän sopimuksen Williamsilta ja irtisanoutui Fittipaldilta maksamattomiin palkkoihin vedoten. Vuonna 1982 Keke voitti maailmanmestaruuden.

Vuonna 1982 julkaistussa Matti Kyllösen kirjoittamassa elämäkertakirjassaan Keke muistelee Fittipaldi-aikojaan lämmöllä:

”Brasiliassa 1980 emme asuneet hotellissa, vaan ystävällisten ihmisten luona, jotka joka päivä veivät meidät helikopterilla radalle. Se oli hieno juttu. Se yksinkertaisti asioita”.

Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.