Kalanviljelyn ympäristövaikutukset syyniin

Tulosten hyödyntämistä ja työn koordinointia varten on perustettu seurantaryhmä, johon kuuluu ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, ympäristökeskusten, Tekesin ja kalanviljelijöiden edustus.

Tutkimusohjelman ensimmäinen osa kattaa vuodet 1997-2000. Jälkimmäisen osan suunnittelu ja hankkeistaminen käynnistetään vuonna 1999 ja se päättyy vuonna 2005.

Ohjelman tavoitteena on kehittää kalanviljelystä sekä taloudellisesti kannattava että ekologisesti mielekäs elinkeino. Lisäksi ohjelma kartoittaa kaikki yliopistoissa tehtävät kalanviljelyn ympäristötutkimukset.

Suurin osa ensimmäisen vaiheen tutkimuksista on jo käynnistynyt. Osa hankkeista on lähtötilanteen kartoittamista, jolloin yhdenmukaistetaan ravinnekuormituksen arviointikeinoja, kehitetään tilastointia sekä kartoitetaan elinkeinon rakennetta.

Pääosa hankkeista keskittyy kalanviljelyn ravinnekuormituksen vähentämiseen. Tutkimusten kohteena ovat ruokinnan kehittäminen ja kuormituksen poistomenetelmät.

Imago kohenee?

Suomen Kalankasvattajaliiton toimitusjohtaja Kaisa Rossi pitää tutkimusohjelmaa hyvänä elinkeinon imagolle.

-Viime kesän leväkeskustelussa annettiin julkisuudessa ymmärtää, ettei elinkeino tee mitään muuta kuin likaa vesiä. Ympäristötutkimusta on kuitenkin tehty jo vuosia ja tulokset ovat olleet hyviä, Rossi sanoo.

Rossin mielestä kalanviljelyn ongelma on ollut se, ettei tutkimustuloksia ole koottu yhteen. Tutkimuksen kehittämisohjelman avulla voidaan päästä eroon päällekkäisistä tutkimuksista.

-Sekin on hyvä, jos päästään yksimielisyyteen siitä, mitä pitäisi tutkia. Kalanviljelyn ympäristövaikutuksista on saatu hyvin ristiriitaisia tuloksia.

Suomessa kasvatetaan 16-18 miljoonaa kiloa kirjolohta vuodessa. 70 prosenttia tuotannosta on Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tilaston mukaan kalanviljely tuotti koko maassa vuonna 1995 160 tonnia fosforia ja 1200 tonnia typpeä.

Prosentuaalisesti kalanviljelyn osuus vesistöjen kuormituksesta on pieni, fosforin osalta kolme prosenttia ja typen kaksi prosenttia. Sen paikallisesta vaikutuksesta on saatu hyvin erilaisia tutkimustuloksia.

-Tilastot osoittavat, että kalanviljely on jo pudottanut kokonaiskuormitustaan 30 prosentilla 1990-luvulla ja puolella vuoden 1987 jälkeen. Julkisuudessa on kuitenkin annettu kuva, että kalanviljely on täysin vastuuton elinkeino, Rossi harmittelee.

Kalanviljelyä valvotaan hyvin tarkkaan. Tuotantoluvat myöntää vesioikeus. Kaikki laitokset kuuluvat velvoitetarkkailun piiriin.

Lisäksi kalanviljelijät maksavat vesiensuojelumaksuja. Saaristomeren alueella kalanviljelijät maksoivat viime vuonna vesiensuojelumaksuja 20-50 penniä kalakiloa kohden, kaikkiaan noin miljoona markkaa.

-On todella hyvä, jos nämä rahat saadaan jatkossa kohdistettua tutkimushankkeisiin, joilla todella parannetaan ympäristön tilaa. Puhtaat vedet ovat elinkeinonkin perusedellytys.

Rossi uskoo, että parhaisiin tuloksiin päästään kehittämällä kalojen ruokintaa ja rehuja.

-On hyvä muistaa, että teknisesti monimutkaiset veden puhdistussysteemit kuluttavat energiaa ja ovat kalliita ylläpitää. Lisäksi ne vaativat aikamoisia rakennustöitä. Ongelmat siirtyvät vedestä maalle, hän arvioi.
(STT)