Kaksi kertaa suolistosyövästä selvinnyt Päivi ei enää pelkää – oman lapsen sanat pysäyttivät vaikeuksien keskellä: "8-vuotias pyysi minulta vielä yhden kesän"

Päivi Seppänen istuu totutusti Meilahden sairaalan syöpäklinikalla. Takana hänellä on monia leikkauksia ja lukematon määrä erilaisia hoitoja. Omasta kamppailusta syövän kanssa on kuitenkin jo aikaa, ja nyt hän on klinikalla vapaaehtoisena.

Hän on auttamassa muita syövän kanssa kamppailevia ja heidän omaisiaan.

– Joka vuorolla sen saa tuntea, että miten ihmiset ovat tosi kiitollisia siitä, että joku tulee siihen lähelle ja kysyy, miten sä jaksat ja mitä sulle kuuluu.

"Aijaa, tämäkin tähän vielä"

Vuonna 2004 Seppänen sai itse pysäyttäviä uutisia. Hänellä diagnosoitiin Suomessa kolmanneksi yleisin syöpä. Suolistosyöpä löydettiin paksusuolen tähystyksessä. 

– Elettiin päivä kerrallaan, eikä siinä kerennyt oikein ajattelemaan asiaa sen tarkemmin, kertoo Seppänen ajatuksistaan tiedon jälkeen. 

Syöpähoitojen aloittaminen oli iso asia. Asiasta teki kuitenkin hankalamman Seppäsen vaikea keuhkoastma, joka todettiin hänen työskennellessään musiikkileikkikoulun opettajana musiikkiopistossa.

Astman syyksi epäiltiin koulun sisäilmaongelmaa, ja sen vuoksi Seppänen oli joutunut jäämään työkyvyttömäksi jo 50-vuotiaana. 

– Tästä syystä syöpädiagnoosin kuullessani ensimmäinen ajatukseni olikin, että ”aijaa, tämäkin tähän vielä”, muistelee Seppänen.

Seppänen voi huonosti sytostaattihoitojen aikana. Hänestä tuntui kuin kehon sisällä olisi ollut eräänlainen möykky, jonka kanssa vain piti tulla toimeen.

Leikkaukseen Seppänen pääsi heti kuukauden päästä diagnoosinsa jälkeen. Syöpäkasvaimen leikkaus sujui suunnitelmien mukaan, ja hän toipui suolistosyövästä onnistuneesti.

Syöpä päätti kirjoittaa jatko-osansa

Tervettä aikaa ei kuitenkaan kestänyt kauan. Jo puolen vuoden päästä leikkauksesta Seppäseltä löydettiin maksasta neljä etäpesäkettä. Etäpesäkkeet sijaitsivat niin hankalissa paikoissa, ettei niitä pystytty leikkaamaan. Seppäsellä aloitettiin uudelleen sytostaattihoidot.

Tehonneiden hoitojen ja onnistuneen leikkauksen ansiosta Seppänen oli jälleen terve, mutta ainoastaan hetken. Yksi etäpesäkkeistä uusiutui jälleen. Leikkaus onnistui suunnitelmien mukaan.

Syöpäklinikan seinät ovatkin tulleet Seppäselle tutuiksi. Erityisen vaikutuksen häneen on tehnyt sairaalahenkilökunnan ammattitaito.

– Hoito oli erinomaista, ja olen siitä erittäin kiitollinen kaikille minua hoitaneille. Sen aisti, kuinka lääkärit ja hoitajat työskentelivät suurella sydämellä raskaan työn äärellä, sanoo Seppänen.

Seppänen on vihdoinkin saanut elää ilman syöpää. Viimeinen leikkaus tehtiin vuonna 2007. 

Matka on ollut pitkä ja rankka, mutta sen myötä on elämään tullut uusia ulottuvuuksia. Tärkeänä voimavarana matkalla ovat olleet omaiset ja hyvät ystävät.

– Kun minulta löydettiin maksametastaasit ensimmäisen kerran, 8-vuotias poikani pyysi minua antamaan hänelle vielä edes yhden kesän. Se kosketti minua syvästi, muistelee Seppänen henkisesti raskasta, mutta hyvin kaunista hetkeä.

Syöpä ei enää pelota

Seppänen on saanut elää jo vuosia normaalia tervettä elämää ilman syöpään liittyviä ongelmia.

– En ehkä ole täysin samassa kunnossa kuin ikäiseni, jotka ovat saaneet elää terveen elämän, mutta olen todella tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseeni, kertoo Seppänen hymy huulillaan.

Ajatus syövästä tai pelko sen uusiutumisesta ei ole enää vuosiin pyörinyt mielessä, mutta on hetkiä, jolloin se putkahtaa hetkeksi mieleen. 

– Silloin kun on vatsakipuja tai vastaavaa, se palaa mieleen. Luulen ajatuksen syövästä elävän olkapäälläni istuen, ja sieltä se heräilee tiettyinä hetkinä, pohdiskelee Seppänen.

Seppänen haluaa kuitenkin korostaa, ettei asia vaikuta häneen, sillä hän elää elämää erittäin valoisin mielin.

Ajatus auttamisesta syntyi omien kokemusten kautta

Syöpä on pelottava ja henkisesti rankka kokemus sairauden kantajalle, mutta myös omaiset kokevat vaikeita aikoja läheisen sairauden takia. Seppäsellä on siitä omia kokemuksia, mutta myös vertaistukityössä hän on saanut huomata tämän.

– Välillä unohdetaan, kuinka rankkaa läheisen sairaus on myös omaisille. On tärkeää, että heille on myös tarjolla vertaistukea, muistuttaa Seppänen.

Kun Seppänen sairastui syöpään, ei vertaistukitoimintaa ollut tarjolla.

Kolme vuotta sairastumisen jälkeen Seppänen sai kuulla, että Colores eli Suomen suolistosyöpäyhdistys oli aloittanut vertaistukitoiminnan, ja hän ilmoittautui heti heidän koulutukseensa.

Koulutuksen jälkeen Seppänen alkoi työskennellä vapaaehtoisena puhelimitse vertaistukihenkilönä suolistosyöpäpotilaille. Viisi vuotta sitten hän liittyi vertaistukihenkilöksi OLKA:an, joka organisoi järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa sairaalassa.

Myös haastattelupäivänä Seppänen on ollut vertaistukihenkilönä.

– Keskusteltiin paljon syövästä ja hoitojen aiheuttamista sivuoireista. Sitten keskusteltiin perheen jaksamisesta, sillä se on suuri asia, hän kertoo päivän tapaamisesta. 

Seppänen kuuluu vertaistukiryhmän konkareihin ja on nähnyt ja kokenut paljon. Hänellä ei ole suunnitelmissa lopettaa vapaaehtoistyötään, ja syy siihen on selvä.

– Vertaistukityö on erittäin palkitsevaa. Aina kun lähden kotiin työvuoron jälkeen, tunnen itseni rikkaammaksi kuin sinne tullessani, sanoo Seppänen herkistyen. 

Täältä voit lukea lisää vertaistukea tarjoavasta yhdistyksestä.

Katso videolta Päivi Seppäsen haastattelu, jossa hän kertoo kohtaamisistaan vertaistukityöntekijänä.