Bereznikin kaupungissa jokaisella on tarina vajoamista. Yhden lapsuudenkoti on päätynyt montun pohjalle, toinen pohtii, voiko vaaralliseksi nimettyä asuntoa vuokrata eteenpäin.
Berezniki rakennettiin neuvostoaikoina suoraan suolakaivosten päälle, mikä on kostautunut 2000-luvulla kaivosten seinämien antaessa periksi. Vuosina 2007-2016 kaupunkiin on syntynyt yhteensä viisi vajoamaa, jotka ovat saaneet paikallisilta lempinimiä, kuten "isoveli" tai "suppilo". Vajoamista suurin ylettyy yli sadan metrin syvyyteen ja on halkaisijaltaan melkein puoli kilometriä leveä.
Vaikka vanhat kaivoskuilut ovat imeneet mukanaan muun muassa yhden koulun, pätkän raiteita sekä tavaravaunun, suurilta henkilövahingoilta on vältytty. Kaupunki siirtää asukkaita pois vaarallisiksi nimetyiltä alueilta, mutta pakkomuutot sujuvat tahmeasti.
Asukkaat pimennossa
Bereznikin ainoan riippumattoman sanomalehden Novaja Gorodskaja Gazetan tietojen mukaan yli tuhannen uudelleen sijoitettavan asunnon omistajat eivät ole antaneet muuttamiseen tarvittavia dokumentteja kaupungille.
Joukko näitä muuttohaluttomia löytyy erään matalan kerrostalon kellarikerroksen kerhotilasta.
Yksi heistä, Juri Jelin, on muuttanut jo kertaalleen pois vaaralliseksi nimetystä talosta tähän taloon. Muulla joukolla on edessään ensimmäinen muutto, sillä kaupungin johto on nimennyt asuintalon vaaralliseksi muutamaa kuukautta aiemmin. Nämä asukkaat eivät tosin aio muuttaa.
– Siitä, että koti on vaarallinen, ei ole kaupungin hallinnon puolesta annettu meille tarkasteltavaksi todisteita, kuten vaikka tutkijoiden raportteja, selittää .