Kriitikoiden mukaan Lappiin kaivosta suunnitteleva yhtiö ei kerro avoimesti uraanin määrästä alueella.
Kaivosyhtiö Mawson suunnittelee Rovaniemen ja Ylitornion rajaseudulle Rajapalojen Natura-alueelle kulta- ja kobolttikaivosta. Kaivoksien mahdollisia säteilyvaikutuksia tutkiva STUK sanoo, ettei sillä ole syytä epäillä yhtiön tietoja uraanin määrästä.
Kanadalaisen kaivosyhtiön tytäryhtiö Mawson on tutkinut kulta-kobolttiesiintymää Ylitorniolla ja Rovaniemellä noin kymmenen vuotta. Kaivoshankkeessa on käynnissä selvitys ympäristövaikutuksista eli YVA-selvitys, jota ELY-keskus valvoo. YVA-selvitys vie yleensä muutaman vuoden, minkä jälkeen kaivokselle voidaan alkaa hankkia lupia viranomaisilta.
Kaivoshankkeeseen kriittisesti suhtautuvat tahot ovat esittäneet huolensa ympäristövaikutuksista muun muassa aiheesta järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa viime syksynä.
Kaivoskriitikko Niina Helistö on osallistunut syksyn 2024 aikana aiheesta järjestettyihin kuulemisiin, sekä ollut myös mukana järjestämässä Rovaniemellä tilaisuutta, jossa kriittistä puolta on esitetty laajemmin. Helistön mukaan Mawson salaa suunnitelmissaan uraanin todellisen määrän. Häntä huolettaa myös se mahdollisuus, että uraania päätyy mahdollisessa kaivostoiminnassa luontoon.
– Uraanin määrää salataan. Huoleni on, että uraania päätyisi kaivostoiminnassa jätekivikasoihin, ja sieltä se tulee valumaan pinta- ja pohjavesiin. On olemassa teknologioita, joilla voisi minimoida kaivoksen päästöt. Kaivosyhtiöt eivät halua käyttää niitä, koska ne maksavat niin paljon, Helistö sanoo.
Ympäristönsuojelija ja biokemisti Jari Natunen on myös yksi hanketta kritisoivista. Hänen mukaansa kaivosyhtiö Mawson ei ole kertonut viimeksi jätetyssä YVA-ohjelmassaan kaikkein suurimmista tiedossaan olevista uraanipitoisuuksista.
– Perustuen niihin tietoihin mitä yhtiö on pörssiin kertonut, on tämä YVA-prosessi harhaanjohtava ja salaileva. Mawson toimittaa oleellisesti puutteellisia tietoja korkeimpien uraanipitoisuuksien suhteen. YVA-prosessi vääristyy pahasti. Se on ongelma, mutta siitä tullaan valittamaan ympäristölupavaiheessa, ja se tulee heille silloin eteen. Tässä YVA-prosessihan on vielä toinen vaihe, eli yhtiöllä on mahdollisuus vielä korjata nämä tiedot, Natunen sanoo.
Mawsonin toimitusjohtaja Noora Ahola sanoo, että yhtiö on selvittänyt asiaa alueella vuosien ajan ja on kertonut toimistaan – sekä muun muassa uraanin määrästä alueella – avoimesti. Mawson on kertonut alustavassa selvityksessään eli YVA-ohjelmassaan, että uraanin määrä malmissa on 28 ppm eli 28 grammaa kivitonnissa.
– Yhtiö ei voi väittää mitään muuta kuin mitä todellisuudessa on. Olemme julkinen pörssiyhtiö. Riippumattomat tahot ovat tehneet alustavat selvitykset. Uraanin määrä on se, mitä on sanottukin. Uraanin määrä on mitattu muun muassa säteilymittareilla. Kaikki meidän kivinäytteemme lähtevät myös laboratorioihin, Ahola sanoo.
Malmeja. Kuva: Rovaniemen geologian tutkimuslaitosAll Over Press
STUK:in mukaan hanke ei verrannollinen Talvivaaraan
Kaivoskriitikot ovat nostaneet yhtenä argumenttina esille sen, että alueella on enemmän uraania kuin Talvivaaran uraanikaivoksessa. Myös Lapin ELY-keskukselle jätetyssä lausunnossa on maininta asiasta. Kriitikoiden mukaan yhtiö kiertää hankkeessa ydinenergialakia, ja yrittää näin välttää tarvittavien lupien hankkimisen.
STUK:in ylitarkastaja Antti Kallio sanoo, että Rajapalossa on enemmän uraania kuin Talvivaarassa, mutta määrä ei silti ylitä ydinenergialaissa määriteltyjä rajoja.
– YVA:ssa (Mawsonin toimittama alustava suunnitelma) on ilmoitettu tietty uraanipitoisuus, eikä meillä ole syytä epäillä asiaa. Lukema on Talvivaarassa 20 (ppm) ja Rajapalossa 28. Rajapalojen lukema on hieman isompi, mutta näissä pitoisuuksissa ei olla lähelläkään ydinenergialain määrittelemiä pitoisuuksia. Eli ydinenergialain mukaisesta uraanimalmista ei ole kyse, Kallio sanoo.
Kallion mukaan malminrikastusprosessissa rajat saattaisivat kuitenkin ylittyä.
– Malminrikastuksessa voi muodostua rikastejaetta, jossa mentäisiin rajasta yli, mutta se selviää vasta sitten, kun rikastusta tehdään ja testataan. Silloin yhtiön olisi haettava ydinenergialain mukainen lupa. Se koskisi kuitenkin vain tuota jaetta eikä itse kaivostoimintaa.
STUK valvoo ydinenergialakia ja on viranomainen, joka tulisi valvomaan myös malminrikastusta kaivosalueella.
Asiassa esiin nostettu Talvivaaran kaivos nousi otsikoihin vuonna 2012 jätevesipäästöjensä ja kipsisakka-altaan vuodon vuoksi.
Antti Kallion mukaan Rajapalo ja Talvivaara eivät ole suoraan verrannollisia keskenään.
– Jos tehdään maanalainen kultakaivos, jossa rikastetaan perinteisellä kulta-malmi -menetelmillä, on se ihan eri asia kuin Talvivaaran prosessi, jossa malmeja liuotetaan valtavissa liuotuskasoissa ulkona.
Kallion mukaan uraani ei ole suurin riski Rajapalojen kaivoshankkeen alueella.
– Keskustelu pyörii uraanin ympärillä mutta siellä on muita aineita, jotka ovat määräävämpiä siinä, millaiset rakenteet esimerkiksi jätealueelle tulee. Metallimalmien mineraaleissa esiintyy muitakin raskasmetalleja, Kallio sanoo.
Kallion mukaan Rajapalojen kaivoshankkeen saama kova kritiikki ei ole mitenkään tavatonta kaivoshankkeiden yhteydessä.
– Talvivaaran vuototapausten jälkeen on ollut oikeastaan sääntö, että kaikki uudet kaivoshankkeet saavat täyslaidallisen. Se on kokemukseni reilun kymmenen vuoden ajalta.
Kaivoshankkeet käyvät Suomessa läpi pitkän selvitys- ja lupaprosessin. Rajapalojen kaivoshanke on siis vasta selvitysvaiheessa, jonka jälkeen voi alkaa anoa kaivoslupia viranomaisilta.
Mawsonin toimitusjohtaja Noora Ahola arvioi, että kaivostoiminnan voisi aloittaa aikaisintaan noin kymmenen vuoden päästä.
– Jos 3–4 vuoden päästä olisi siinä vaiheessa, että lupahakemusta uskaltaisi alkaa tehdä. Jos kaikki menisi oikein jouhevasti, niin kymmenen vuoden päästä voisi lupapäätöksiä tulla.
