Kaista-avustin on mainio varuste, kunhan kuljettaja tiedostaa sen tarkoituksen, pitää järjestelmän toiminnassa eikä käytä sitä väärin. Järjestelmän toimintaa voi – ja kannattaakin – testata, tarkkaan harkitussa paikassa, omalla vastuulla.
Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme auto- ja liikenneaiheisiin kysymyksiin joka viikko. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen lifestyle@mtv.fi.
Kysymys: Eikö ole vaarallista, jos kaista-avustin alkaa ohjata autoa? Voiko sitä jotenkin testata?
Vastaus: Toimintakyvyn lamaantumisesta eli käytännössä nukahtamisesta tai jonkinlaisesta sairauskohtauksesta johtuvat onnettomuudet ovat valitettavan tyypillisiä. Monen kuljettajan huomiota varastavat myös matkapuhelin ja auton kosketusnäytöt monimutkaisine valikkorakenteineen.
Jos kuljettaja ei kykene tai huomaa ohjata autoa, on seurauksena usein ulosajo tai kohtaamisonnettomuus. Niitä ehkäisemään on kehitetty erilaisia kaistalla pysymisen tukijärjestelmiä sekä hätätilanneavustin.
Lue myös: Nuoren kuskin yleisimmät mokat: Autokouluope nimeää kaksi vastakkaista "vaivaa"
Varoitin ei ole sama asia kuin avustin
Kaistalla pysymisen tukijärjestelmät voidaan oikeastaan jakaa kahteen eri tyyppiin: varoittimiin ja avustimiin. Näitä ei pidä sekoittaa keskenään.
Varoitin varoittaa äänimerkillä tai ohjauspyörää täristämällä, jos auto on ajautumassa pois kaistalta. Se ei kykene ohjaamaan autoa.
Avustinjärjestelmät puolestaan pyrkivät pitämään auton kaistalla, viivojen välissä. Tarvittaessa tällainen kaista-avustin pystyy ohjaamaan autoa joko kääntämällä ohjausta tai jarruttamalla vain toisen puolen pyöriä. Toteutustavat vaihtelevat eri automerkeillä.
Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että kaista-avustimen toiminta perustuu kameratekniikkaan. Usein kamera on sijoitettu tuulilasiin ja se lukee sieltä käsin kaistaviivoja. Tyypillistä on, että kaista-avustin kytkeytyy toimintaan vasta maantienopeuksissa.
Sen enempää kaistavaroittimeen kuin -avustimeenkaan ei ole tarkoitus luottaa. Ne on tarkoitettu hätävaraksi tilanteisiin, joissa kuljettajan tarkkaavaisuus herpaantuu tai toimintakyky lamaantuu esimerkiksi nukahtamisen, sairauskohtauksen tai jonkin muun syyn vuoksi. Missään tapauksessa kaista-avustimeen ei pidä turvautua normaaliajossa – mikään automaattiohjaus se ei siis ole. Jos kaista-avustin joutuu puuttumaan auton ohjaamiseen, on ratkaiseva virhe (nukahtaminen tms.) jo tapahtunut kuljettajan toimesta aiemmin.
Tiedosta nämä, jos ajat kaista-avustimella varustettua autoa
Kuten monissa muissakin varusteissa, myös kaista-avustimessa, on kuitenkin omat lieveilmiönsä, jotka käyttäjän on olennaista huomioida: Tekniikka saattaa erehtyä luulemaan tien pinnassa olevaa jääuurretta, asfaltin saumaa, railoa, nopeusrajoitusmerkintää tms. kaistaviivaksi ja tehdä yllättävän ohjausliikkeen täysin odottamattomasti ja tarpeettomasti. Vastaavasti tietyömailla vanhat tiemerkinnät hämäävät näitä järjestelmiä varsin usein.
Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että kuljettajalla on molemmat kädet tiukasti ohjauspyörässä, jolloin kaista-avustimen ohjausliike on käsivoimin voitettavissa. Yhdellä kädellä, sormilla – tai pahimmassa tapauksessa ilman käsiä – ohjaavan kuljettajan avustimen toiminta saattaa yllättää kohtalokkaasti. Erityisen petollinen yhtäkkinen ja turha ohjausliike on tien ollessa liukas.
Lue myös: Liikennevaloista piittaamattomalle skuuttikuskille rapsahti sakot – katso video
Sivuttaissiirtymät suuntamerkillä
Mikäli tien pientareella liikkuu kevyttä liikennettä, jota on tarkoitus kohdata tai ohittaa, on aina syytä kytkeä suuntamerkki vasemmalle ennen siirtymistä lähemmäs keskiviivaa. Suuntamerkki kytkee kaista-avustimen tilapäisesti pois toiminnasta. Ilman suuntamerkkiä järjestelmä saattaa tulkita keskiviivan viereen siirryttäessä, että auto on ajautumassa vastaantulevien kaistalle ja vastaa tilanteeseen kääntämällä ohjausta äkkinäisesti oikealle – siis kohti pientareella kulkevaa kevyttä liikennettä. Tästä syntyy vaikutelma, että auto ikään kuin yrittämällä yrittäisi törmätä tien piennarta käyttävää päin.
Täysin vastaava tilanne syntyy, jos ajoradan vierellä, linja-autopysäkillä tai pientareella on pysähtyneenä ajoneuvo, joka on tarkoitus ohittaa. Tällöinkin suuntamerkki on vastaavan tilanteen välttämiseksi syytä kytkeä päälle, vaikka sivuttaissiirtymä jäisikin maltillisen pieneksi.
Lue myös: Traficom: Ajokiellon taustalla on useimmiten rikos- tai terveyssyy
Vain toimimaan aktivoitu turvavaruste kykenee auttamaan
Kaista-avustimen käyttö vaatii totuttelua ja edellä kuvaamistani varoittavista esimerkeistä huolimatta kannustan sen käyttöön. Hölmöintä on, että autossa on kaista-avustin, joka on asetuksista poistettu käytöstä pysyvästi. Valitettavan usein myös osa automyyjistä kytkee järjestelmän pois koeajoautoista ja kannustaa sen poiskytkemiseen muutenkin. Taustalla lienee pelko siitä, että järjestelmään tottumaton jättäisi kyseisen automallin valitsematta, kun kokevat sen vetelevän. Tilanne olisi kuitenkin hoidettavissa perehdytyksellä ja turvallisuushyödyillä perustellen.
Järjestelmän testaaminen
Ilman muuta järjestelmän toimintaa voi ja kannattaakin testata tarkkaan harkitussa paikassa, omalla vastuulla, hahmottaakseen, miten se toimii. Testi on syytä suorittaa hyvissä keliolosuhteissa, sellaisella tieosuudella, jolla on leveät pientareet ja jossa ei ole sillä hetkellä muuta liikennettä kumpaankaan suuntaan. Kädet voi hetkellisesti irrottaa ratista ja antaa auton ajautua kohti keski- tai reunaviivaa. Kannattaa kuitenkin olla valmiudessa ottamaan ohjaus nopeasti takaisin hallintaan siltä varalta, että järjestelmä ei syystä tai toisesta korjaakaan auton kulkusuuntaa.
Kun järjestelmän toimintaperiaate on hetkellisen testin avulla hahmottunut itselle, on tärkeää muistaa, ettei sitä tule missään tapauksessa jatkossa käyttää minään automaattiohjauksena. Molempien käsien tulee olla ajaessa tukevasti kiinni ohjauspyörän kehällä. Vain näin auto saadaan pidettyä hallinnassa myös renkaan rikkoutuessa tai järjestelmän tehdessä virheellisen korjausliikkeen. Kuljettaja ajaa autoa ja kaista-avustin pyrkii avustamaan tarvittaessa.
