Automaattivaihteinen katumaasturi, yksinkertaisin hallintalaittein, täyttää monen ikäkuljettajan tarpeet.
Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme auto- ja liikenneaiheisiin kysymyksiin joka viikko. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen lifestyle@mtv.fi.
Kysymys: Millainen auto ikäautoilijan kannattaa hankkia?
Vastaus: Ikääntyminen tuo mukanaan tiettyjä haasteita autoiluun. Monesti nämä haasteet ovat kuitenkin voitettavissa varsin yksinkertaisin keinoin. Esimerkiksi se, millaisella autolla ikäkuljettaja ajaa, ei ole ollenkaan yhdentekevää.
Hyvä lähtökohta on pitää mielessä, että uudempi auto on pääsääntöisesti turvallisempi kuin vastaavankokoinen vanha. Tämä on tärkeä muistutus kaikille, mutta erityisesti ikäautoilijoille, koska ikäihmisen keho on varsin hauras. Näin ollen sekä onnettomuuksien ehkäisyyn pyrkivä aktiivinen turvatekniikka että onnettomuuden seurauksia lieventämään tarkoitettu passiivinen turvatekniikka tulevat tarpeeseen.
Hieman korkeampaan autoon on helpompi mennä sisään ja tulla ulos
Ikäautoilijan kannattaa harkita tavallista korkeamman katumaasturin hankkimista, jotta autoon meneminen ja sieltä ulos tuleminen helpottuisivat.
Auton korkeuden merkitystä voi testata istumalla ensin pöydän kulmalle ja sen jälkeen lattialle? Kumpi onnistuu helpommin?
Kyseisen testin jälkeen kannattaa myös kokeilla, kummasta on helpompi nousta takaisin ylös, seisomaan.
Yksinkertaiset, selkeät ja isokokoiset hallintalaitteet
Ikäautoilijan autossa käyttökytkimien ja nappuloiden tulisi olla isoja, selkeitä ja riittävän etäällä toisistaan.
Kosketusnäyttöjen monimutkaiset valikkorakenteet, joihin on piilotettu valitettavan usein myös ihan auton perustoimintoja, ovat monesti melko hankalia käyttää.
Automaattivaihteisto vapauttaa huomiota liikenteen seuraamiseen
Automaattivaihteisto vapauttaa kuljettajan huomiota auton hallinnasta liikennetilanteiden seuraamiseen.
Automaattivaihteinen auto ei sammu liikkeellelähdössä, on helpommin hallittavissa mäkilähdöissä eikä edellytä vaihteen vaihtamista isommalle tai pienemmälle. Kun auton hallinta ei vie kuljettajan huomiota tarpeettoman paljon, on resursseja paremmin käytettävissä liikennetilanteiden seuraamiseen.
Automaattivaihteistoon liittyy paljon perättömiä myyttejä – yksi näistä on vaihteiston kestävyys. Huvittavinta asiassa on, että näissä "Esson baarin" keskusteluissa usein juuri sellaisten ihmisten automaattivaihteistot ovat aina rikki, joilla ei ole sellaista koskaan ollutkaan.
Turvatekniikkaa ei tarvitse pelätä
Monesti vuosikymmeniä autoillut saattaa pelätä erilaisia turvajärjestelmiä. Harhakuva, johon usein törmää, on, että järjestelmien käyttö on monimutkaista ja osalle autoilijoista jopa mahdotonta oppia. Käytännössä kuitenkin valtaosa näistä turvallisuutta parantavista varusteista on sellaisia, ettei niiden käyttö edellytä kuljettajalta yhtään mitään: järjestelmä toimii automaattisesti siinä vaiheessa, jos kuljettaja on tehnyt jonkin virheen. Tekniikan myötä virheitä saa hieman anteeksi – tiettyyn rajaan asti. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että tämän rajan tultua vastaan auto karkaa sekä kuljettajan että turvajärjestelmien hallinnasta.
Turvatekniikasta hankintalistalle ikäautoilijan kannattaa priorisoida ainakin kaista- ja hätätilanneavustin, peruutuskamera, kaistanvaihtoavustin sekä automaattinen hätäjarrutus jalankulkijantunnistuksella. Käytettyä autoa ostettaessa tulee lisäksi varmistaa, että autosta löytyy – uusissa autoissa jo vakiovarusteena oleva – ESC-ajonvakautus.
Lue myös: Unohda vanhat opetukset: Toimi näin, jos nykyaikainen auto lähtee "puskemaan" lumessa
Kaista- ja hätätilanneavustimet
Toimintakyvyn lamaantumisesta eli käytännössä jonkinlaisesta sairauskohtauksesta johtuvat onnettomuudet ovat valitettavan tyypillisiä ikäautoilijoille. Niitä ehkäisemään on kehitetty muun muassa erilaisia kaistallapysymisen tukijärjestelmiä sekä hätätilanneavustin
Kaistalla pysymisen tukijärjestelmät voidaan oikeastaan jakaa kahteen eri tyyppiin: varoittimiin ja avustimiin. Varoitin varoittaa äänimerkillä tai ohjauspyörää täristämällä, jos auto on ajautumassa pois kaistalta. Avustinjärjestelmät puolestaan pyrkivät pitämään auton kaistalla, viivojen välissä. Tarvittaessa tällainen kaista-avustin pystyy ohjaamaan autoa joko kääntämällä ohjausta tai jarruttamalla vain toisen puolen renkaita. Toteutustavat vaihtelevat eri automerkeillä.
Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että kaista-avustimen toiminta perustuu kameratekniikkaan. Usein kamera on sijoitettu tuulilasiin ja se lukee sieltä käsin kaistaviivoja. Tyypillistä on, että kaista-avustin kytkeytyy toimintaan vasta maantienopeuksissa.
Näin toimivat auton hätätilanneavustin ja kädet ratissa -toiminto. Juttu jatkuu videon alla.
1:07
Kaistavahtiin tai kaista-avustimeen ei ole tarkoitus luottaa. Ne on tarkoitettu hätävaraksi sellaisiin tilanteisiin, joissa kuljettajan tarkkaavaisuus herpaantuu tai toimintakyky lamaantuu esimerkiksi nukahtamisen, sairauskohtauksen tai jonkin muun syyn vuoksi. Missään tapauksessa kaista-avustimeen ei pidä turvautua normaaliajossa – mikään automaattiohjaus se ei siis ole. Jos kaista-avustin joutuu puuttumaan auton ohjaamiseen, on ratkaiseva virhe (nukahtaminen tms.) jo tapahtunut kuljettajan toimesta aiemmin.
Jos hätätilanneavustin ja usein siihen liitetty "kädet ratissa" -tunnistus huomaa, ettei kuljettaja kykene ohjaamaan autoa esimerkiksi nukahtamisen tai sairauskohtauksen vuoksi, pyrkii se ensin havahduttamaan kuljettajaa esimerkiksi merkkiäänellä ja ravistelemalla. Mikäli kuljettaja ei reagoi näihin, jarruttaa avustin auton pysähdyksiin, sytyttää hätävilkut ja soittaa eCall-puhelun hätä- tai palvelukeskukseen. Hätätilanneavustin hyödyntää usein kaista-avustinta auton kaistallapysymisen varmistamiseksi.
Lue myös: "Merkkejä siitä, että on korkea aika harkita ajamisen lopettamista" – ikääntyvä kuski, kiinnitäthän näihin asioihin huomiota?
Helpotusta peruuttamiseen: peruutustutka ja erilaiset kamerajärjestelmät
Moni ikäautoilija kokee pään kääntämisen vaikeaksi niskan kangistuttua. Tämä vaikeuttaa havainnointia esimerkiksi autolla peruutettaessa. Apua löytyy tähänkin auton varustelistoilta.
Peruutustutka on nimensä mukaisesti tutka, joka hyödyntää tutkalle tyypillisten radio- ja mikroaaltojen sijaan ultraääntä. Tutkan toiminta on hyvin kaikuluotainmaista eli anturit lähettävät ultraääni-impulsseja, jotka osuessaan esteeseen heijastuvat takaisin ja kertovat näin esteen etäisyyden.
Pääsääntöisesti peruutustutka antaa luotettavaa tietoa – tiedän tosin tapauksia, että betoniporsas tai vastaava este on sattunut juuri sellaiseen katveeseen, ettei tutkan sensori ole sitä havainnut. Siinä mielessä peruutuskamera on pysäköintitutkaa luotettavampi vaihtoehto, koska sen avulla kuljettaja pystyy omin silmin toteamaan, onko auton takana ketään tai mitään. Monissa tämän päivän autoissa ovatkin molemmat edellä mainitut järjestelmät.
Markkinoilta löytyy peruutuskameran lisäksi myös monipuolisempia kamerajärjestelmiä, joilla kyetään näkemään auton eteen tai sivulle – osalla saadaan luotua kuljettajan näytölle jopa 360 asteen näkymä auton ympäriltä.
Kaistanvaihtoavustin tarkkailee katvetta
Ennen kaistanvaihtoa kuljettajan on kerrottava aikeestaan suuntamerkillä sekä varmistettava, ettei viereisellä kaistalla, jonne kaistaa ollaan vaihtamassa, ole ketään. Oikeaoppisesti havainnointi tehdään sivupeiliin katsomalla ja sen lisäksi havainnoimalla olan yli auton viereen jäävään katveeseen, jonne kuljettaja ei kykene näkemään sivupeilistä. Moni ikäautoilija on kuitenkin kertonut, että pään kääntäminen kuolleen kulman varmistamiseksi on niskan jäykistymisen myötä muuttunut aiempaa haasteellisemmaksi.
Kaistanvaihtoavustin tarkkailee kuollutta kulmaa ja varoittaa kuljettajaa katveessa olevasta ajoneuvosta sivupeiliin, peilikoteloon tai A-pilariin syttyvällä merkkivalolla sekä hälytysäänellä. Edistyksellisimmät järjestelmät pyrkivät myös vastustamaan ohjauspyörän kääntöä, mikäli kuljettaja varoituksista huolimatta yrittää vaihtaa kaistaa katveessa ajavan kylkeen.
Kaistanvaihtoavustimeen ei pidä luottaa sokeasti. Se kuitenkin lisää turvallisuutta nimensä mukaisesti juuri näissä kaistanvaihtotilanteissa. Tärkeää on huomata, että usein perävaunua vedettäessä kaista-avustin kytkeytyy pois toiminnasta eikä se kaikissa autoissa palaudu takaisin toimintaan, vaikka perävaunu irrotettaisiinkin. Kuljettajan onkin syytä varmistaa heti perävaunun irrotettuaan, että onhan kyseinen avustin päällä.
Törmäysvaroitus ja automaattinen hätäjarrutus
Törmäysvaroitus varoittaa noin 2–5 sekuntia ennen mahdollista törmäystä esteestä tai hitaammin liikkuvasta autosta oman auton edessä.
Mikäli kuljettaja ei reagoi törmäysvaroitukseen, jarruttaa automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä (mikäli autossa sellainen on) viime hetkellä kuljettajan puolesta törmäyksen estämiseksi tai ainakin onnettomuuden seurausten lieventämiseksi. Siinä, aktivoituuko järjestelmä taajama- vai maantienopeuksilla, on automerkkikohtaisia eroja. On olemassa myös järjestelmiä, jotka toimivat sekä taajamassa että maantiellä.
Jos autossa on jalankulkijan tunnistusjärjestelmä, sillä voidaan ohjata automaattista hätäjarrutusta ja pyrkiä näin ehkäisemään törmäyksiä jalankulkijoiden kanssa – tai ainakin lieventämään niiden seurauksia.
Valot ja erilaiset valonvaihtoavustimet
Mikäli joutuu ajamaan pimeässä, on tärkeää kiinnittää huomiota auton valoihin. Markkinamiehen ansaan ei pidä sortua, sillä valojärjestelmän monimutkainen ja hienolta kuulostava nimi tai tietty valonlähde ei tee auton valoista automaattisesti hyviä.
Auto kannattaakin aina pyytää yön yli koeajoon, jotta sen valojen tehokkuuden pääsee itse testaamaan. Pimeällä tieosuudella kannattaa sitten fiilistellä valojen kantamaa erikseen lähi- ja kaukovaloilla.
Ikäautoilijoiden usein raportoimat valonvaihtoviiksen käsittelyyn liittyvät ongelmat ovat vältettävissä hankkimalla auto, jossa on lähi- ja kaukovaloja automaattisesti vaihteleva valonvaihtoavustin tai valokuviota portaattomasti liikennetilanteen mukaan muokkaavat matriisivalot. Näiden ansiosta kuljettajan huomiota vapautuu valonvaihtoviiksen käsittelystä liikennetilanteiden seuraamiseen.
Valojen osalta kiinnittäisin huomiota myös siihen, löytyykö autosta ajovalojen pesurit. Tämä ei valitettavasti enää nykyään ole ollenkaan itsestäänselvyys. Henkilökohtaisesti en hankkisi Suomen kuraiseen talveen autoa, jossa valonpesureita ei ole – siis ainakaan siinä tapauksessa, jos joutuu ajelemaan paljon pimeässä, valaisemattomilla tieosuuksilla.
Vain päällä oleva avustin auttaa
Jotta avustinjärjestelmät pystyvät tarjoamaan suunnitellun hyödyn, on ne pidettävä päälle kytkettyinä. Valitettavan usein esimerkiksi autoliikkeissä törmää siihen, että myyjä alkaa ensimmäiseksi esitellä, miten nämä järjestelmät saa kytkettyä pois päältä. Se on asia, mitä minun on vaikea ymmärtää.
Lue myös: Miten autoliikkeissä höynäytetään asiakasta? KKV:n tutkimus paljastaa "lukuisia kertoja" toistuvan tilanteen – "Ilman minkäänlaista sovittelun mahdollisuutta"
MTV Uutiset