Mr. Lordina tunnettu Tomi Putaansuu täyttää 15. helmikuuta 50 vuotta.
Teinipoikana sydämensä Kiss-yhtyeelle ja hard rockille menettänyt Lordi-yhtyeen keulakuva Tomi Putaansuu on ehtinyt viidenkympin rajapyykille. Se on ikä, jolloin kuin huomaamatta tulee tehneeksi tiliä menneestä.
Itseään ikääntyneempänä tutkiskellessa on tapana peilin edessä niin sanotusti riisua naamiot. Toimenpide ei rock-artistiuttaan varjelevalle Putaansuulle sovi, päinvastoin.
Putaansuuta on kutsuttu Lordiksi lapsuusvuosista lähtien. Yhtyeen keulahahmon Mr. Lordin nahoissa hän on taiteilijaroolissaan viihtynyt yli 30 vuotta, joten yksi epäkohta hirviönaamarin takana kismittää.
– Olen muutaman vuoden miettinyt, että pitäisi muuttaa etunimi Mr. Lordiksi. On käsittämätön juttu, että minusta aina puhutaan Tomi Putaansuuna alias Lordina. Saahan Alice Cooperkin olla Alice Cooper, Andy McCoy olla Andy McCoy ja Danny saa olla Danny.
– Etunimi pitäisi kuitenkin mennä vaihtamaan netissä, ja siihen minulla on liian korkea kynnys. Olen siihen liian laiska, hän myöntää.
Korona ei ollut kirous
Lordin tammikuuhun kuului ensi sijassa levyntekoa. Tämän vuoden lopussa tai vuodenvaihteessa ilmestyvä albumi on tarkoitus saada valmiiksi ennen kuin yhtye lähtee kiertämään maaliskuun puolivälissä Eurooppaa.
– Korona sotki levymarkkinoiden normaalisykliä. Festivaalikeikat ovat ohjelmassa kesällä, Putaansuu kertoo.
Hänelle, toisin kuin monelle muulle muusikolle, korona ei ollut kirous. Konserttipaikkojen ovet kyllä menivät pandemian puhjettua säppiin, mutta Putaansuu otti keikkatauon tyynesti: monitaitoisella miehellä riitti puuhaa ilman esiintymisvelvoitteitakin.
– Olimme alkuvuodesta 2020 Euroopassa kiertueella, kun maailma meni koronan takia kiinni. Löysin tekemistä koronatauon aikana ihan riittävästi.
Putaansuun voimannäyttö oli 2021 ilmestynyt seitsemän albumin levytys Lordiversity. Siinä kukin albumi edusti eri musiikkityylejä. Yhdellä levyllä Lordi keskittyi 1970-lukulaiseen discomusiikkiin, toisella seuraavan vuosikymmenen tukkaheviin.
Idea oli kekseliäisyydessään kiinnostava, mutta sen toteuttaminen vaati armotonta työtä. Fanien suunnasta tullut myönteinen palaute on palkinnut tekijöitään.
– Jostain tuli tieto, että seitsemän levyn julkaiseminen olisi maailmanennätys. Guinnessin ennätystenkirjan tekijät ottivat yhteyttä, mutta jotta olisimme saaneet nimemme kirjaan, meidän olisi pitänyt maksaa siitä 30 000 puntaa.
Lue myös: Miltä tuntuu, kun kansansuosio alkaa hiipua? Mr. Lordilta rehellinen vastaus: "Sehän se naurettava paradoksi olikin"
Niinpä Guinnessin rahastusyritys jäi yritykseksi. Ennen levytyssavottaa Putaansuun mielessä pyöri vielä kunnianhimoisempi albumimäärä.
– Olisin halunnut tehdä samalla kertaa kymmenen levyä, mutta levy-yhtiö sanoi, että seitsemän saa riittää.
Lempeä diktaattori
Putaansuu erehtyy hetken mielijohteesta arvioimaan itseään perusluonteeltaan "laiskaksi", mutta luonnehdinta ei missään nimessä kuvaa Lordin johtohahmoa, jonka uurastus on potkinut yhtyettä eteenpäin kolme vuosikymmentä.
Mr. Lordi ei lorvi.
– Mukavuudenhaluinen olen, tykkään tehdä mitä haluan. Silloin saattaa kesäfestareilla vituttaa, kun hirviömaskia tehdessään vetää jossain kopissa kolme tuntia lateksia naamaan. Samaan aikaan muut bändit seuraavat lavalta toisia bändejä.
On turha odottaa, että Lordi riisuisi naamionsa, toisin kuin suuri idoli Kiss teki 1980-luvulla.
– Pikkulapsesta lähtien olen tykännyt irvistellä hirviömäisesti.
Putaansuu tuo bändinsä nokkamiehenä menneiltä vuosikymmeniltä mieleen Gösta Sundqvistin ja hänen tapansa luotsata Leevi & The Leavings -yhtyettään. Kumpikin muistuttaa tahoillaan valistunutta yksinvaltiasta.
Lue myös: Lordi-yhtyeellä on peräti 11 entistä jäsentä – Mr. Lordi kertoo, mihin kokoonpanon muutokset perustuvat: "Se on semmoinen viiden kimppa koko ajan"
Mitä tulee Lordiin ja hänen omiin tekemisiinsä, Putaansuu myöntää olevansa kontrollifriikki, joka pitää langat käsissään.
– Hyvin harvoin kuuntelen vastakkaisia mielipiteitä. En kuitenkaan ole tiukka bändiliideri, vaan enemmän hajamielinen hörhö. Lempeä diktaattori, Putaansuu pehmentää.
Hän on usein kuvaillut, kuinka piti itse perustaa bändi, jotta sai kuunnella varmasti mieleistään musiikkia.
– Lordi ei ole bändi, vaan elämäntyö. Lordin tärkein kohderyhmä olen minä itse, hän kiteyttää vailla elvisteleviä elkeitä.
Viisuvoitto avasi ovia
Lordin suomalaisille historiallisesta euroviisuvoitosta tulee toukokuussa 18 vuotta. Monsteriorkesteri kantoi etenkin voittonsa jälkeisinä lähivuosina viisuleimaa otsassaan, eikä yhtyettä varsinkaan Suomessa raskaan rockin harrastajien piirissä oltu ottaa vakavasti.
– Ensimmäiset pari vuotta voiton jälkeen viisuleimaa suorastaan kirosi. Lähinnä Suomesta löytyi yksi segmentti ihmisiä, joille Euroviisut olivat suuri synti.
Lordilla riitti vientiä ulkomailla viisuvoiton jälkeen, mutta showmaailman raadollisuus iski takaisin. Yhtyeen Amerikan-valloitus meni osaamattomien managerien takia pieleen, ja epäonnisen oheistuotesopimuksen myötä Lordin jäsenet ajautuivat velkoihin. Putaansuu oireili ja kärsi uupumuksesta.
Lue myös: Lordi kertoo, miten ajautui burnoutiin reilut 10 vuotta sitten – tämä asia on tänä päivänä toisin
Käärijä oli viime keväänä lähellä vihdoinkin napata Lordilta viestikapulan taisteltuaan euroviisuvoitosta tasapäisesti Ruotsin Loreenin kanssa. Ajallinen etäisyys Lordin ykkössijaan on silti edelleen matkalla kohti kahden vuosikymmenen rajapyykkiä.
– Enimmäkseen viisut ovat tuoneet meille positiivisia asioita. Ne avasivat ovia. Ulkomaille kun mennään, viisutausta tulee hyvin vähän esiin. Nuoremmista faneistamme suurin osa ei ollut voittovuonna 2006 edes vaipoissa, Putaansuu vertaa.
Suomessakin tilanne on tasoittunut. Yhtyeen edellinen Screem Writers Guild -studioalbumi äänestettiin Suomen suurimmassa netin rock- ja metallimediassa viime vuoden kolmanneksi parhaaksi julkaisuksi.
