Movetronin Päivi Lepistö löytyi laulajan paikalle karaokelavalta. Yhtye on soittanut yhdessä yli 20 vuotta.
Kihniöstä kotoisin oleva Päivi Lepistö, 43, oli aina ollut kiinnostunut musiikista ja laulamisesta. Koulujen kevätjuhlissa hän oli seissyt koko koulun edessä laulamassa vuosi toisensa jälkeen. Ammattilaulajaksi hän päätyi sattumalta karaokelavalta.
– Karaoke vei minut mukanaan. Jos en olisi lähtenyt laulamaan karaokea sillä innolla, millä se Suomeen tuli 1990-luvun alussa, niin en tiedä, olisinko antamassa tätä haastattelua vuonna 2016, Lepistö nauraa nyt.
Tuolloin ei ollut kykyjenetsintäkilpailuja, mutta karaokessa kisattiin muun muassa risteilyillä ja baareissa. Lepistö kertoo osallistuneensa Pohjanmaan karaokekuningas ja -kuningatar kilpailuun, jossa yhtenä kilpailijana oli kuninkuutta tavoitellut, nykyään Stratovariuksen laulajana tunnettu, Timo Kotipelto.
Lepistön taitoihin iski silmänsä kuitenkin Timo Isomäki, joka toimii nykyään promoottorina. Isomäki oli samalta kylältä kuin Timo Löyvä ja Jukka Tanttari, joista sittemmin tuli Lepistön bändikaverit Movetron-yhtyeessä.
– Isomäen Timo kuuli minun laulavan ja ajatteli, että olisiko tässä potentiaalia. Hän tiesi, että Jukalla oli biisejä valmiina. Siitä se sitten lähti.
Vuonna 1994 kolmihenkinen yhtye oli jo julkaissut ensimmäisen sinkkunsa, joka kantoi nimeä Valkoinen valhe.
Ensimmäinen single ei ottanut tuulta allensa, mutta yhtyeellä oli uusia kappaleita jo työn alla. Yksi niistä oli Romeo ja Julia, kappale, josta on kasvanut yhtyeen tunnetuin biisi.
– Se ei meinannut mennä levy-yhtiössä ensin läpi. Tarjosimme, että olisi tarina Romeosta ja Juliasta, olisi vähän historiallista sävyä. Se ei ollut oikein levy-yhtiön mieleen. He ajattelivat, että teksti oli kökkö ja rakenne hassu, Lepistö muistelee.
Epäilyksistä huolimatta kappale julkaistiin.
– Sehän sitten upposi yleisöön – ja uppoaa edelleen. Se on se meidän biisimme, Lepistö toteaa hymyillen.
Tavallinen tähti
Vuonna 1995 ilmestyi Movetronin ensimmäinen levy, jonka nimi oli hittisinkun mukaisesti Romeo ja Julia.
Hetkessä yhtyeestä oli tullut yksi 1990-luvun kovimmista suomalaisista eurodance-yhtyeistä. Julkisuuteen singahtaneella yhtyeellä riitti keikkoja ja ihmiset tunnistivat kaduilla.
Kaikista edellytyksistä huolimatta bändillä ei koskaan alkanut niin sanotusti mopo keulimaan.
– Meillä ei koskaan ollut mitään hullua bändielämää. Emme edelleenkään vietä yhdessä aikaa vapaalla. Asumme eri kaupungeissa, niin ei siinä tule hengailtua. Se on ollut varmaan meidän pelastuksemme. Kenenkään kasvot eivät ole alkaneet väsyttämään, Lepistö pohtii.
– Bäkkärillä istumme hetken ihan rauhassa. Joskus menemme ihmisten keskelle haastateltavaksi, mutta useimmiten lähdemme aika pian bäkkäriltä kotiin. Sellaista se oli jo silloin ysärillä.
Kotona Lepistöä odotti kumppani, jonka kanssa hän eli pitkäaikaisessa suhteessa suurimman osan 1990-luvusta.
Eikä suuremmalle sekoilulle olisi ollut silloin aikaakaan. Keikkatahti oli lähes sama viikosta toiseen. Lavalle noustiin joka ilta keskiviikosta lauantaihin.
Keikoilla yhtye pelaa yhteen ja työnjako on selkeä. Lepistö toteaa, että keikoilla Movetron pitää tunnin verran hauskaa yhdessä. Yhtyeen rivit eivät ole rakoilleet, vaan Movetron on aina pysynyt samana.
– Tämä ei ole koskaan aiheuttanut minulle painetta tai stressiä. Olen vain mennyt musiikin ja bändin mukana. Meillä on aina ollut selvä, että on arkihommat ja sitten on keikkahommat, Lepistö sanoo.
– En koe olevani mikään julkkis. Olen aika tavallinen. Olen julkkis vain sillä hetkellä, kun olen lavalla tai lehdessä, mutta se ei seuraa arkeeni. Esiintyminen on vain työni. Menen ihan perustätinä ostamaan jauhelihaa tarjouksesta Citymarketista, hän nauraa.
Tauko ja isäntä
Romeo ja Julia -albumin jälkeen yhtyeeltä ilmestyi Soittorasia (1996), 3. aste (1997) ja englanninkielinen The 4th Dimension (2000).
Neljännen englanninkielisen levyn ilmestymisen aikoihin Movetron huomasi, että yleisömäärät olivat vähentyneet keikkapaikoilla. Ilman sen suurempaa draamaa yhtye päätti laittaa pillit pussiin 2000-luvun alkupuolella.
– Se oli looginen valinta. Movetron ikään kuin sammui, mutta se jäi kytemään.
Movetronin jäätyä taakse Lepistö julkaisi vuonna 2002 Yöperhonen-soololevyn. Sooloprojektien lisäksi elämään tuli uusi rakkaus.
Vuonna 2003 hän tapasi ”isäntänsä”, avomiehensä Daffy Terävän, joka on Yö-yhtyeen kitaristi. Lepistö oli nähnyt Terävän jo aiemmin ohimennen studiolla, sillä hän lauloi Rakkaus on lumivalkoinen -albumilla ollessa Etkö unta saa -kappaleessa dueton yhdessä Olli Lindholmin kanssa.
Rakkaustarina sai alkunsa kuitenkin baarista, jossa yhteinen tuttava esitteli parin toisilleen.
– Sitten oli jatkot Daffyn luona. Vein kaikki tyttökaverit mukanani, koska en todellakaan voinut lähteä yksin sellaisen mörököllin luo! Kuinka ollakaan, ne jatkot ovat kestäneet nyt 13 vuotta, laulaja nauraa.
Nyt parilla on kaksi lasta, 10-vuotias Benjamin ja pian 6 vuotta täyttävä Lilian.
Uusi alku
Vuonna 2007 Lepistö lähti mukaan ysärikiertueelle, jossa oli mukana ”muitakin ysärijääriä”, kuten Neon 2 -yhtyeen Jussi Rainio ja Hausmyllyn jäseniä. Kiertueen menestys löi kaikki esiintyjät ällikällä.
– Kerroin Timolle ja Juhalle ysärikiertueen menestyksestä. Aloimme miettiä, pitäisikö vielä aktivoitua. Teimme vuonna 2007 Ei kenenkään maa -kappaleen, jolla aloitamme edelleen keikkamme. Se on yksi suosituimmista kappaleistamme.
Yhtye osallistui myös vuonna 2008 euroviisukarsintaan, mutta Movetron karsiutui finaalissa. Samana vuonna ilmestyi Ei kenenkään maa -albumi.
Movetron oli herännyt tauon jälkeen, mutta seuraavan albumin tekemiseen meni melkein yhdeksän vuotta.
– Siinä tuli kaikenlaista dippadappaa. Kun palasimme vuonna 2007, niin Benjamin oli vasta vuoden vanha. Se vaati paljon kaikilta muiltakin ihmisiltä kuin vain meiltä bändin jäseniltä.
Lilian-tytär syntyi vuonna 2010 ja levyn valmistuminen viivästyi jälleen vuodella.
Lasten lisäksi Lepistö on esiintynyt musiikkiteatteri Palatsissa vuodesta 2012 lähtien. Viimeisimpänä esityksenä valmistui Minna Kivelän kirjoittama Ysäristä jysäri -musikaali.
Myös bändikavereilla Löyvällä ja Tanttarilla riitti tekemistä muiden musiikkiprojektien jälkeen. Aikaa oli vaikea löytää, mutta lopulta yhtyeen kuudes levy saatiin pakettin.
Jatkot-albumi julkaistiin kesäkuussa 2016. Levyllä kuullaan myös uusi versio yhtyeen ihka ensimmäisestä Valkoinen valhe -singlestä.
– Nyt se on valmis. On huojentunut ja helpottunut olo.
Tuleva kesä kuluu festivaalikeikoilla. Useiden festareiden nimestä löytyy sana ”ysäri”, mutta niiden lisäksi dancejätti Movetron esiintyy samoilla festivaaleilla kuin 2010-luvun suuret nimet aina Cheekistä Robiniin.
– Kun sitä pysähtyy miettimään, niin onhan se hienoa. Me menemme tässä kolmatta vuosikymmentä. Terveiseni kaikille uusille nimille on, että pysykää pinnalla.
Ysäri-idoli ei myöskään ole unohtanut karaokea, joka hänet alun perin nosti tähdeksi. Lepistö kertoo laulavansa karaokea edelleen aina mahdollisuuden tullen. Usein tyttökavereiden kanssa illanvietot sujuvat paikoissa, joissa saa laulaa.
– Joskus kaverit ilmoittivat minut laulamaan Romen ja Julian, mutta vaihtoivat nimeni toiseksi. Joku tuli sen jälkeen sanomaan, että kuulostan hirveän paljon siltä Movetronin laulajalta. Totesin vain, että ”vai niin”, Lepistö kertoo hyväntuulisesti.
