Lämpimämmät vyöhykkeet houkuttelevat länsimaisia reppureissaajia halpuudellaan, luonnollaan ja kohteliailla ihmisillään. Reppureissaajia halutaan yhä muun muassa Kaakkois-Aasiassa, mutta niin kutsutut kerjuureissaajat alkavat olla liikaa, ainakin Indonesiassa ja Thaimaassa.
Kuukausien päämäärätön kulkeminen niukkaakin niukemmalla matkabudjetilla ja ilman paluulippua. Nuoren länsimaalaisen korviin se kuulostaa vapaudelta.
Pitkää, monia maita kattavaa matkaa ei kuitenkaan tehdä kourallisella euroja tai dollareita. Niinpä reppureissaaja (backpacker) muuttuu kerjuureissaajaksi (begbacker, englannin verbistä kerjätä, beg).
Kitaransoittoa ja kerjäämistä
Aasiassa matkansa jatkamiseksi tavaroita kadulla kaupusteleva, kitaransoitolla rahaa keräävä tai kadunreunalla suoraan kerjäävä länsimaalainen on paikallisille ihmisille häiritsevä näky. Jopa niin, että esimerkiksi Indonesia ja Thaimaa haluavat kitkeä kerjuumatkailun.
Indonesian Balilla viranomaiset ohjaavat kerjuureissaajia maansa lähetystöihin tai konsulaatteihin tai joutuvat tekemisiin virkavallan kanssa.
Viranomaiset vaativat, että matkaajat voivat todistaa kykynsä reissata maassa esimerkiksi paluulipulla, kirjoittaa ranskalainen Le Monde -lehti.
Thaimaa puolestaan haluaa kitkeä köyhäileviä länsimaalaisia vaatimalla rajalla vaikkapa riittävää rahasummaa tai paluulippua ennen maahan pääsyä.