Lämpimämmät vyöhykkeet houkuttelevat länsimaisia reppureissaajia halpuudellaan, luonnollaan ja kohteliailla ihmisillään. Reppureissaajia halutaan yhä muun muassa Kaakkois-Aasiassa, mutta niin kutsutut kerjuureissaajat alkavat olla liikaa, ainakin Indonesiassa ja Thaimaassa.
Kuukausien päämäärätön kulkeminen niukkaakin niukemmalla matkabudjetilla ja ilman paluulippua. Nuoren länsimaalaisen korviin se kuulostaa vapaudelta.
Pitkää, monia maita kattavaa matkaa ei kuitenkaan tehdä kourallisella euroja tai dollareita. Niinpä reppureissaaja (backpacker) muuttuu kerjuureissaajaksi (begbacker, englannin verbistä kerjätä, beg).
Kitaransoittoa ja kerjäämistä
Aasiassa matkansa jatkamiseksi tavaroita kadulla kaupusteleva, kitaransoitolla rahaa keräävä tai kadunreunalla suoraan kerjäävä länsimaalainen on paikallisille ihmisille häiritsevä näky. Jopa niin, että esimerkiksi Indonesia ja Thaimaa haluavat kitkeä kerjuumatkailun.
Indonesian Balilla viranomaiset ohjaavat kerjuureissaajia maansa lähetystöihin tai konsulaatteihin tai joutuvat tekemisiin virkavallan kanssa.
Viranomaiset vaativat, että matkaajat voivat todistaa kykynsä reissata maassa esimerkiksi paluulipulla, kirjoittaa ranskalainen Le Monde -lehti.
Thaimaa puolestaan haluaa kitkeä köyhäileviä länsimaalaisia vaatimalla rajalla vaikkapa riittävää rahasummaa tai paluulippua ennen maahan pääsyä.
Kerjuureissaajat käyttävät soppajonoja
Kerjuu ja köyhäily ärsyttävät Le Monden mukaan myös Australiassa.
– Mielestäni ei ole soveliasta, että he käyttävät hyväkseen paikallisia soppajonoja tai sosiaalipalveluja vain päästäkseen reissaamaan halvalla. Mutta jos he ovat valmiita vapaaehtoisesti työskentelemään soppajonossa, silloin asia ei ole minulle ongelma, sanoo Brian Dawson, joka toimii Sydneystä pari sataa kilometriä luoteeseen sijaitsevan Wellingtonin kunnan sosiaalityöntekijänä.
Perinteinen ryhmämatkailu on jo pitkään ollut vain osa turismia. Ala on monelle maalle, kaupungille ja ihmiselle tärkeä tulonlähde.
Turistien määrä, matkailutavat ja matkailijoiden välinpitämättömyys ja etiikka tai sen puute kuitenkin joskus ärsyttävät, tai ovat jopa liikaa. Lentäminen on ympäristölle haitallista, vaikka kuinka köyhäilisi perille päästyään.
Joskus turismi on liikaa
Euroopassa esimerkiksi Venetsia on hukkua turisteihin ja haluaa suuret risteilijät pois vanhasta keskustasta.
Airbnb on nostanut keskustojen asuntojen hintoja Barcelonasta Pariisiin, ja paikallisia on joutunut muuttamaan pois. Tämä kuluttaa ja muuttaa myös ympäristöjä ja kaupunkikuvaa ja -kulttuuria, ja heikentää paikallisyhteisöjä.
On myös niitä, jotka yrittävät joukkorahoituksen turvin jatkaa köyhäilyreissaamistaan. Käytännössä pummaamista on siten siirtynyt myös nettiin.
Wikitrend-sivustolla eräs kirjoittaja muistuttaa koko kerjuureissaamisen ikävistä puolista, jopa "häpeämättömyydestä".
Kerjuu vie rahat paikalliselta köyhältä
Köyhissä maissa kerjäävät länsimaalaiset vievät leipää paikallisten köyhien ja kerjäläisten suusta. Köyhän kaakkoisaasialaisen maan suurkaupungissa asuvan on vaikea uskoa, että länsimaalainen oikeasti olisi köyhä. Mistä hän on sitten saanut rahansa lentolippuunsa ja varusteisiinsa?
– Trendi (kerjuumatkailu) aiheuttaa raivoa paikallisten joukossa, jotka sanovat, että turistit vievät rahat niiltä jotka sitä todella tarvitsevat, jatkaakseen elämäntapaansa jota monet pitävät luksuksena, sivustolla kirjoitettiin kaksi vuotta sitten.