Jukka-Pekan ainutlaatuiset avaruuskuvat ovat herättäneet niin Nasan kuin Queenin kitaristin huomion – astroanarkistiksi itseään kutsuva taiteilija syyttää menestyksestä vaimoaan

– Tästä kaikesta voi oikeastaan syyttää vaimoani, Metsävainio kertoo naurahtaen.

Reilu parisenkymmentä vuotta sitten vaimo toivoi joululahjaksi pientä teleskooppia, jonka Metsävainio hänelle hankki. He menivät yhdessä testaamaan sitä ja katselemaan tähtiä.

– Se piste, joka näytti tähdeltä, olikin Saturnus. Sen renkaat näkyivät ihan selvästi, ja se oli aivan mahtavan näköinen. Jupiterista näkyi raidat ja kuut, Metsävainio kuvailee.

– Olen kuvataiteilija, ja halusin heti tallentaa näkemäni. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Alansa tähti

Metsävainio aloitti planeetoista ja kuista, jotka ovat avaruudenkappaleiksi suhteellisen helppo kuvata. Uteliaisuus kasvoi jokaisen kuvan jälkeen.

– Halusin nähdä, mihin pystyn ja mitä sieltä tulee näkyviin.

Nykyään Metsävainio kuvaa muun muassa supernovien jäänteitä, kaukaisia tähtiä ja muita kohteita, joita moni muu ihminen maapallolla ei ole onnistunut kuvaamaan. Hän on erikoistunut avaruussumuihin.

– Tätä voi verrata jonkin hyvin vaikean instrumentin soittamiseen. Tekniikka vaatii kymmeniätuhansia tunteja harjoittelua ja kun hallitset sen, voit alkaa käyttää tekniikkaa itsesi ilmaisuun.

Metsävainion kuvia on nähty kansainvälisissä medioissa, televisiossa, elokuvissa ja esimerkiksi Vatikaanin observatorion virallisen kalenterin kansikuvana vuonna 2019.

Suurin kunnianosoitus Metsävainion omasta mielestä on se, että hänen kuviaan on valittu useita kertoja Nasan päivän kuvaksi. Se on kova saavutus suomalaiselle valokuvaajalle, koska suurimman avaruusjärjestön sivuille on hyvin vaikea päästä.

Taidetta tieteen menetelmillä

Kaikki kuvansa Metsävainio on ottanut Oulussa, omassa pienessä observatoriossaan.

– Käytän tieteen menetelmiä kuvataiteen tekemiseen. Tämä on taidetta, tiedettä ja tekniikkaa sekaisin.

Valmis kuva koostuu useista, noin puolen tunnin osavalotuksista, jotka lopuksi lasketaan yhteen pinoamalla ne. Jalustan seurantakoneisto kompensoi maapallon pyörimisen.

Yhtä valmista kuvaa varten voi joutua valottamaan kuvia yhteensä kymmeniä tai satoja tunteja, useina öinä viikkojen ja jopa vuosien aikana.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kuvaaminen vaatii siis matemaattista ymmärrystä taivaankappaleiden ja maapallon liikkeistä. Jokainen kuvauskerta täytyy suunnitella huolella.

Metsävainion mukaan yleinen väärinymmärrys hänen kuvistaan on se, että hän värittäisi niitä jälkikäteen.

– Kuvat tehdään aina kuvaamalla, niitä ei tehdä käsittelemällä.

Todellisuudessa Metsävainion kuvissa näkyvät värit tulevat alkuaineista.

Katso jutun alussa olevalta videolta Metsävainion kuvia avaruudesta, ja miten avaruussumujen värit näkyvät.

Katse avaruuteen muuttaa ajattelua

Metsävainio on yksi astrokuvauksen mestareista, joka on kehittänyt kuvausmenetelmiä vuosien ajan.

Ennen koronapandemiaa Metsävainio kiersi ympäri maailmaa luennoimassa konferensseissa kuvaustekniikoistaan ja pitämässä näyttelyitä teoksista.

Astrokuvaajien kansainvälinen yhteisö on Metsävainion mukaan tiivis, ja heitä yhdistää omanlaisensa asenne maailmaa kohtaan.

– Kun on työskennellyt tämän aiheen kanssa niin kauan, se muuttaa ajattelua. Sen huomaa konferensseista, ettei siellä koskaan ihmiset riitele politiikasta tai uskonnoista, vaikka ovatkin eri maista ja kulttuuritaustoista.

Metsävainio arvelee, että astronomiasta kiinnostuneet ihmiset pystyvät asettamaan asioita eri tavoin mittakaavaan.

– Se siirtää horisonttia kauemmas ja auttaa hahmottamaan laajemmin maailmaa. Se on aika helpottavaa itseasiassa.

– Olemme vain pieni osa ääretöntä avaruutta, ja maapallo on meidän kotimme.

Astrokuvauksen anarkisti rikkoo normeja

Astrokuvaajien yhteisö on kuitenkin omalla tavallaan konservatiivinen, ainakin mitä tulee tekniseen puoleen.

Taiteilijasieluinen Metsävainio tykkää kokeilla uutta ja rikkoa vanhoja normeja. Hän on esimerkiksi kokeillut ”poistaa” tähdet näkyvistä joistain kuvistaan, jotta niiden takana olevat kaasusumut erottuisivat paremmin.

Tuolloin hänelle sanottiin, ettei niin voi tehdä.

– Vastasin, että juurihan minä tein!

Metsävainio on taiteilija, ja taiteilijoiden suorastaan täytyy rikkoa rajoja. Siitä myös hänen observatorionsa, bloginsa ja toiminimensä Astro Anarchy on saanut nimensä.

Ystävä ja rock-legenda

Metsävainion astroanarkismi on tuonut mukanaan myös hyvän ystävän Brian Mayn, jonka useimmat tuntevat kuuluisan Queen-yhtyeen kitaristina.

May on kuitenkin myös astrofysiikan tohtori ja stereokuvien eli 3D-kuvien rakastaja.

3D-kuvissa yhtä kuvaa katsellaan oikealla silmällä ja toista vasemmalla. Kun sitä katsoo oikealla tapaa, kuvat näkyvät päällekkäin ja muodostavat kolmiulotteisen kuvan.

Avaruudesta stereokuvia ei pysty ihminen tekemään suurten etäisyyksien vuoksi, mutta tietokoneen ja matematiikan avulla se on mahdollista. Metsävainio toteutti tällaisia kokeiluja avaruuden stereokuvista ja julkaisi niitä blogissaan, vaikka tällaisia kokeiluja katsottiinkin hyvin kriittisesti astrokuvaajien keskuudessa.

Pian hän sai kuvista sähköpostitse kysymyksiä, jotka olivat hyvin yksityiskohtaisia. Allekirjoituksena oli pelkkä Bri.

Kysymysten tarkkuus kuitenkin paljasti, että kysyjä tietää asiasta paljon.

– Kysyin, kuka olet ja miksi haluat tietää näitä asioita. Hän lähetti linkin sivuilleen ja tajusin heti, että hänhän on Brian May.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Siitä alkoi vuosien ystävyys. May, Metsävainio ja Astronomy-lehden päätoimittaja ja tiedekirjailija David J. Eicher julkaisivat yhdessä 3D-kirjan avaruussumusta viime syyskuussa.

Kirjan julkistamistilaisuus oli tarkoitus pitää keväällä Lontoon nykytaiteen museossa Tatessa, mutta koronapandemian vuoksi se siirrettiin verkkoon. Samalla peruuntui myös Metsävainion näyttely museossa.

– Se olisi ollut urani huippuhetki. Kyllähän se kirvelee, ja tuli taloudellisesti älyttömän kalliiksi, hän harmittelee.

Tavallisella digijärkkärillä pääsee alkuun

Vaikka Metsävainio on itse panostanut astrokameraan ja teleskooppiin, hänen mukaansa astrokuvauksen aloittaminen on vähemmän välineurheilua kuin voisi kuvitella.

Alkuun pääsee ihan tavallisella digijärjestelmäkameralla, kolmijalalla ja optiikalla, jossa on mahdollisimman lyhyt polttoväli.

– Sitten suuntaa sen pimeänä syysyönä linnunrataan ja napsii muutaman kymmenen sekunnin valotuksia niin, että tähdet pysyvät vielä pisteinä. Netistä löytyy ilmaisia softia, joilla ne voi pinota ja kalibroida.

– Sillä saa pienellä harjoittelulla aivan valtavan hyviä kuvia, joissa näkyy kaasusumuja ja tähtiä. Yllätyt, mitä sieltä tulee näkyviin, koska ihmissilmä ei niitä näe taivaalla.

Yöt ovat kuvaamisen aikaa

Käytännössä Metsävainio viettää observatoriossaan kaikki mahdolliset pimeät ja kirkkaat yöt, joita pohjoisessa ei ole liiaksi. Kesällä ei tule tarpeeksi pimeää, ja talvisin taivasta peittää sumu ja pilvet.

Kuvaaminen on yksinäistä puuhaa.

Kun kirkkaita öitä on monta putkeen, vaimo ei ehdi nähdä miestään. Hän on kuitenkin itsekin kuvataiteen opettaja, joten ymmärtää miehensä työtä ja tukee häntä siinä – vaikka kutsuukin itseään vitsikkäästi astroleskeksi.

Metsävainio kertoo, ettei ole koskaan osannut harrastaa mitään, vaan innostuessaan paneutuu asiaan täysillä. Myös astrokuvauksesta tuli lopulta ammatti ja elämäntyö. Mutta ennen kaikkea se on hänen intohimonsa.

– Tekisin tätä kyllä joka tapauksessa, vaikka muut eivät katsoisi näitä kuvia, hän toteaa.

Unelmana galaksit

Vaikka Metsävainio on oman alansa huipulla, ei hän kuitenkaan koe työn olevan missään tapauksessa ohitse.

– Nyt alan pikkuhiljaa hoksaamaan asioita, hän toteaa naurahdellen.

Hänellä on jatkuvasti uutta opittavaa ja nähtävää. Hän ei usko lopettavansa astrokuvausta, ellei terveydentila tai kuolema häntä pakota.

Unelmana olisi oma, kunnon observatorio soveliaammasta sijainnista, kuten New Mexikosta, Yhdysvalloista. Siellä olosuhteet sallisivat myös kaukaisten galaksien kuvaamisen miljoonien valovuosien päästä – ja kuka tietää, mitä muuta.

– Avaruudestahan eivät kuvauskohteet lopu ikinä.

Katso artikkelin alussa olevalta videolta Metsävainion upeita otoksia tuhansien valovuosien takaa, ja miten värit hohtavat avaruussumuissa.