Jouluiset näyttävät juhlakattaukset alkoivat yleistyä vasta 1800-luvulla suomalaisissa säätyläiskodeissa.
Sinebrychoffin kotimuseon näyttelyssä illallispöydän keskellä on hedelmäasetelma, mutta tarjolla on erikseen jouluinen makeispöytä marmeladeineen ja marsipaanihedelmineen.
Jouluisen illallispöydän ranskalainen astiasto on kuulunut kenraalikuverööri krevi Nikolai Adlerbergin perheelle. Pöydän pöytäliina sekä lautasliinat ovat 1800-luvun lopulta ja ne ovat kuuluneet Mannerheim-suvulle.
– Tämä edustaa vaurainta säätyläiskodin juhlakattausperinnettä ja varsinkin joulun aikaan laitettiin parasta pöytään, mitä talosta löytyi. 1800-luvulla jouluruuat olivat hyvin samankaltaisia kuin nykyäänkin. Jouluaterialla kuului asiaan, että nämä kattaukset olivat pienintä yksityiskohtaan myöten hyvin harkittuja, kertoo Sinebrychoffin taidemuseonjohtaja Kirsi Eskelinen.
Jouluna herkuteltiin makeispöydän herkuilla sekä tee-ja kahvipöytien runsailla leivonnaistarjoiluilla.
– Kahvikupit ovat venäläisen Kuznetsov-tehtaan valmistamia, jos niitä tarkastelee lähempää kupit ovat ruusunmuotoisia, kuvailee Eskelinen.
Joulukuusi alkoi yleistyä suomalaisissa kodeissa vasta vuosisadan vaihteessa 1900-luvulla, mutta helsinkiläisissä säätyläiskodeissa niitä oli jo aiemmin1800-luvun alkupuolella.
– Meidän joulukuusemme on koristeltu punaisilla kreppiruusuilla ja sitten Marsalkan-nauhalla, jossa on raamatullinen lause, sanoo Eskelinen.
Näyttelyssä esillä olevat astiat on pääosin lainattu yksityishenkilöltä ja ne ovat yhä suomalaisissa kodeissa juhlakäytössä.