Opetusministeriö teetti työryhmällä selvityksen liikunnan harrastamisen kulujen alentamisesta. Lopputuloksena syntyi harrastustakuu, jolla pyritään takaamaan jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen.
Lasten monipuolinen harrastaminen ei ole halpaa lystiä, sen tietää jokainen vanhempi, myös Hämeenlinnassa asuvan kolmilapsisen perheen äiti Jenni Mannila.
– Meillä on mennyt Emilin (esikoisen) harrastuksiin melkein 700 euroa tänä vuonna plus sitten varusteet ja kaikki vapaaehtoiset jutut, että käydään yhdessä uimassa ja kaikki sellaiset päälle, että aika hurja summa, ihan itseäkin hätkähdytti, Mannila sanoo.
Kulut tulevat varmasti ainoastaan kasvamaan, kun Emil aloittaa syksyllä jääkiekon ja pikkuveli Artturi aloittaa todennäköisesti karaten harrastamisen.
– Sellaisista turhista menoista ollaan kyllä valmiita tinkimään. Esimerkiksi voimme tinkiä ulkomaanmatkoista, eikä meidän tarvitse vaihtaa autoa, enemmin sitten päästämme lapset liikkumaan, Mannila pohtii.
Lompakko karsinut harrastamista
Jo edellä mainittu 700 euroa on valtava summa. Suomessa oli vuonna 2014 noin 674 000 pienituloista, joiden nettokuukausiansiot jäivät alle 1190 euron.
Samalla suosittujen joukkueurheilulajien, kuten jääkiekon lisenssi-, varuste- ja matkakulut ovat kasvaneet vuosikymmenen aikana.
– Valitettavasti se on tänä päivänä arkipäivää, että monilla lapsiperheillä lasten harrastusmahdollisuuksia rajoittaa perheen varallisuus ja harrastusten kohonneet kustannukset, opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoo.
Opetusministeriön nimittämä työryhmä esitteli tänään selvityksensä, jossa pohdittiin, kuinka liikuntaharrastusten kuluja voitaisi alentaa. Opetus- ja kulttuuriministeri Grahn-Laasonen esitteli samalla harrastustakuun.
– Harrastustakuun idea on, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus vähintään yhteen itselle mieluiseen harrastukseen. Se on myös parasta syrjäytymisen ehkäisyä, Grahn-Laasonen kertoo.
Useita työkaluja
Työryhmän puheenjohtaja Leena Harkimo kertoo, että keinoja alentaa harrastamisen hintalappua on monia.
Noin puolet Suomen kunnista tarjoaa junioriseuroille halpoja tai ilmaisia salivuoroja. Näihin talkoisiin houkutellaan yhä lisää kuntia.
Lisäksi urheilua ja kulttuuria tukevia tahoja olisi liudoittain, kunhan niihin vain osaisi tukeutua.
– Meillä on valtavan paljon erilaisia tukimuotoja, lasten liikunnan harrastamiseen ja kulttuuripuolella. Mutta tämä on sellainen tuki- ja hakuviidakko, joka monesti sen vapaaehtoisesti seuratoiminnassa mukana olevan aikuisen lannistaa, että mistä haetaan ja mitä tukea. Siihen pitää ehdottomasti saada selkeys, Harkimo toivoo.
Yksi keino on poistaa karsia suuria rahasyöppöjä, pelimatkoja.
– Meidän kilpailujärjestelmät joidenkin lajien suhteen, niissä on valtavan paljon matkustamista ja niistä syntyy tosi isoja kustannuksia. Eli silloin heittäisin palloa lajiliittoihin pohtimaan kilpailujärjestelmiä. Muissa maissa on tehty niin, että alle 12-vuotiaat eivät matkusta ympäri maata kilpaillen, Harkimo sanoo.
Työryhmän mukaan pienituloisten perheiden lapsille ja nuorille pitäisi kohdentaa toimeentulotukea harrastuskustannuksiin kaikkialla Suomessa. Tällä hetkellä yhtenäistä käytäntöä ei ole.