Kaksinkertainen salibandyn maailmanmestari Joonas Pylsy lopettaa pelaajauransa. Vuosi sitten MM-ottelun alkulämmittelyssä aivoinfarktin saanut Pylsy kertoo MTV Urheilun haastattelussa toipuneensa hyvin, mutta henkinen kynnys pelaamiseen kasvoi liian korkeaksi.
"Aika lailla vuosi sitten, eli marraskuun 8. päivä 2022 oikeastaan minun urheiluelämäni loppui. Se oli niin sanotusti knock out, täystyrmäys."
Joonas Pylsyn MM-turnaus viime marraskuussa ei ehtinyt kunnolla edes alkaa, kun se jo päättyi Norja-ottelun alkulämmittelyyn. Pylsy sai aivoinfarktin, joka vei hänet kahdeksi viikoksi sairaalaan. Onnistuneen hoidon ja kuntoutuksen ansiosta Pylsy elää nyt täysin normaalia elämää, mutta salibandykaukaloon 33-vuotias hyökkääjä ei enää palaa.
– Enhän minä ole se sama kuin ennen ja se pitää vain hyväksyä. Tämän asian kanssa olen pitkään kamppaillut ja miettinyt tätä asiaa. Huolellisen ja harkitun päätöksen johdosta lopetan välittömästi huippusalibandyn ja siirryn muihin tehtäviin. Minun on asetettava yksinkertaisesti perhe ja oma terveys etusijalle, Pylsy sanoo MTV Urheilulle.
Torstaina lopettamispäätöksestä tuli virallista, kun Pylsy kertoi joukkuekavereilleen Sveitsin pääsarjan SV Wiler-Ersigenissä, että hänen menestyksekäs pelaajauransa on tullut päätökseen. Pylsyä asiasta kertominen jännitti.
– Se oli aikamoinen sokki. He ovat nähneet minut ihan normaalisti. Kyllä pystyn esittämään, että kaikki on ok treeneissä. He eivät näe asian todellista puolta, mitä on hallin ulkopuolelle, Pylsy sanoo.
– Uskon, että toiset ovat ajatelleet, että tämä (lopettaminen) on mahdollista, mutta saattaa tämä tulla joillekin lajiväestä aikamoisena yllätyksenä. Eihän tämä ole tavallinen aika, että kesken kautta joku tulee julki.
”Alkoi tuntua, että maailma pyörii ympäriinsä”
Vuosi sitten oireet alkoivat täysin yllättäen.
Pylsy oli joutunut jäämään flunssan takia sivuun kahdesta ensimmäisestä ottelusta Sveitsissä pelatussa MM-turnauksessa. Lääkärintarkastuksen jälkeen heltisi lupa pelata kolmannessa ottelussa Norjaa vastaan. Pylsy kertoo valmistautuneensa otteluun hyvin.
– Alkulämmöissä yhtäkkiä alkoi tuntua, että maailma pyörii ympäriinsä, alkoi huimaamaan. Sen jälkeen tuli valtavat niskakivut.
LUE MYÖS: Suomalaispelaajan MM-kisaurakka päättyi ikävästi – aivoverenkierron häiriö vei sairaalaan: "Tässä on eletty painajaista"
Asiasta joukkueen fysiolle kertonut Pylsy kuljetettiin ensiapuhuoneeseen, jossa ensin ajateltiin vaivojen johtuvan lihaskrampista tai muusta lievemmästä. Kun Pylsyn vointi huononi ja hän alkoi oksentaa, paikalle hälytettiin ambulanssi. Ambulanssissa Pylsy yritti kommunikoida ottelua seuraamaan tulleen vaimonsa kanssa, mutta siitä ei tullut mitään.
– Aivot tiesivät, mitä sanoisin, mutta en pystynyt tuottamaan puhetta ollenkaan.
Myös muut oireet kielivät tilanteen vakavuudesta. Sormet eivät pyydettäessä löytäneet tietään nenälle. Silmät alkoivat sumentua.
Pylsy kiidätettiin hälytysajossa sairaalaan ja suoraan magneettikuvaan. Siitä tosin ei meinannut tulla mitään jatkuvan oksentamisen takia.
Sairaalassa Pylsyllä todettiin nikamavaltion repeämä, joka esti veren virtaamisen pikkuaivoihin. Siitä seurasi infarkti.
– Mitä vaimolta olen kysynyt, hänellekin on sanottu, että nyt ollaan oikeasti vakavan asian äärellä, että seuraavat päivät näyttävät, miten käy. Ei uskallettu antaa ennusteita toipumisesta, piti olla valmistautunut ihan kaikkeen.
Pylsy kertoo hoitojen pikkuhiljaa helpottaneen oloa sairaalassa. Lisää huolta tilanteeseen toi Pylsyn nuoremman lapsen koronatartunta. Kova kuume ja happivaje veivät lapsen lastensairaalaan, jonne myös Pylsyn vaimo kiirehti. Pylsy jäi yksin teho-osastolle.
– Aikamoiset kauhun päivät oli meidän perheessä. Onneksi niistä on selvitty.
Pylsy päivitti tammikuussa kuulumisiaan kuntoutuksessa Instagram-tilillään. Juttu jatkuu upotuksen jälkeen.
Lopulta Pylsy vietti sairaalassa kaksi viikkoa, joista useamman päivän teho-osastolla. Sairaalajaksoa seurasi kolmen viikon jakso neurologisessa kuntoutuksessa. Vakavasta tilanteesta huolimatta Pylsy pitää itseään onnekkaana.
– Siellä huomasin, että olisin voinut olla aikalailla erilaisessa kunnossa. Olisi voitu opetella puhumista tai kävelyä tai muuta. Vähän tunsin itseni sellaiseksi, että olenkohan oikeassa paikassa. Onneksi olin tässä maassa, jossa terveydenhoito on ihan huippuluokkaa.
Koko kevään Pylsy kävi fysioterapiassa.
– Sitten olen koko ajan ollut myös aluksi neuropsykologilla, nyt omalla urheilupsykologilla käymässä prosessia läpi. Olen saanut valtavasti apua seuralta kuntoutuksessa ja paluussa normaaliin elämään.
”Henkisesti se on jättänyt ikuiset arvet”
Pylsy kertoo tiedustelleensa jo pian infarktin jälkeen lääkäreiltä, koska paluu salibandyn pariin olisi mahdollista. Alkuun mahdottomalta näyttänyt paluu kentille alkoi keväällä tuntua sittenkin mahdolliselta ja elokuun kontrollissa Pylsy sai luvan alkaa harjoitella. Neurologi kuitenkin varoitti kahdesta mahdollisesta esteestä paluun tiellä: Olisiko Pylsy riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa ja kuinka valmis hän olisi henkisesti?
Nykyisin täysin normaalia arkea elävän Pylsyn kohdalla jälkimmäinen este osoittautui liian suureksi.
– Todennäköisesti pystyisin aika nopeasti palaamaan tuonne (peleihin), mutta henkisesti se (infarkti) on jättänyt ikuiset arvet.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Pylsy palasi joukkueensa harjoituksiin, mutta karu todellisuus paljastui nopeasti. Vuoden takaiset tapahtumat eivät jättäneet rauhaan.
– Kun laitetaan pallo keskelle, joka kerta tulee sellainen paniikki, että nyt voi käydä jotain pahasti. Alan ajatella sitä, että en halua ikinä, että se (infarkti) tulee toisen kerran, Pylsy sanoo.
– Muutamia viikkoja tai kuukausi sitten en pystynyt mitään muuta tekemään kuin makaamaan sängyssä, kun pelkäsin seuraavaa treeniä. Meni niin pahaksi ahdistus, masennus ja paniikki siitä, vaikka olen koko ajan jumpannut urheilupsykologin kanssa. Valtava kiitos siitä hänelle, mutta tätä ei tuosta vain hoideta.
Lopulta päätös oli selkeä. Salibandy sai jäädä. Ensi kevääseen saakka ulottuvan sopimuksensa loppuajan hän työskentelee sveitsiläisseuransa juniorien kanssa. Myöhemmin kauppatieteiden maisteriksi kouluttautunut Pylsy tähtää töihin talousalalle.
– Olen kuitenkin aika lailla kaiken voittanut ja päässyt hienoissa maissa olemaan, pelaamaan ulkomailla ja muuta. Pitää olla aika tyytyväinen, Pylsy toteaa.
– Vaikka salibandy on ollut 26 vuotta valtava osa omaa elämää ja omaa identiteettiä, kuitenkin senkin jälkeen on sitä elämää. Sen takia olen kouluttautunut, että rakennan niin sanotusti toisen uran, kun joskus kuitenkin hommat päättyvät.
Vaikka Pylsy on valmistautunut salibandyn jälkeiseen aikaan, on ajatus lopettamisesta ollut vaikea.
– Olen tätä päivää aika pitkään pelännyt ja olen valheellisesti itselleni uskotellut, että ei tätä päivää koskaan tule vastaan. Mutta kyllä se vain tuli.
”En ollut mikään talentti”
Pylsyn saavutukset salibandykentällä hakevat vertaistaan. Kaksi maailmanmestaruutta, MM-hopea ja pronssi. Neljä Suomen mestaruutta, kolme Suomen cupin voittoa. Maajoukkueessa 70 ottelua, joissa 47 maalia ja 35 maalisyöttöä.
– Minähän en ollut mikään sellainen talentti. Ei odotettu… Jos miettii kymmenen vuotta taaksepäin, ei varmasti asiantuntijat olisi sanoneet minun nimeäni, että tässä tulee seuraava uran tehnyt.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Itse Pylsy nostaa uraltaan esiin kaksi huippuhetkeä kentältä ja yhden sen ulkopuolelta.
Pelilliset kohokohdat löytyvät vuosilta 2014 ja 2018. Ensimmäiseen ajoittuu Happeen ensimmäisen Suomen mestaruus pauhaavan kotiyleisön edessä Jyväskylän jäähallissa. Vuonna 2018 Pylsy loisti Suomen paidassa ja voitti Prahassa uransa toisen maailmanmestaruuden.
– Silloin olin aivan huipulla. Minut valittiin kisojen parhaaksi sentteriksi. Päästiin pelaamaan kaksi aika mieletöntä peliä. Välierässä Tshekkiä vastaan täydessä O2-areenassa. Se oli aika ikimuistoinen. Finaalissa Ruotsi. Meidän kenttä oli silloin aika liekeissä pari viimeistä peliä.
Vuonna 2019 Pylsy sai kutsun Sauli Niinistön isännöimiin Linnanjuhliin.
– Jos miettii salibandynpelaajia, aika harva on salibandyn takia päässyt presidentin vastaanotolle. Kyllä sitä voi pitää aika huikeana saavutuksena.
Pylsy uskoo vielä ikävöivänsä urheilun mukanaan tuomia tunteita, mutta näkee myös asian toisen puolen.
– On aika ainutlaatuista myös, että on pääsyt kokemaan ne. Pystyy katsomaan jälkeenpäin videoilta, mihin on päässyt ja muistelemaan niitä hetkiä, ex-pelaaja pohtii.
– Harva asia pystyy antamaan tuollaisia tunteita. Uskon, että jää ikävä. Sen takia aina pohdiskelee uran lopussa, että onkohan nyt oikea aika, kun tämä on ollut niin vahva osa elämää. Joskus se ratkaisu on tehtävä. Ei eletä ikuisesti. Jokaiselle se tulee eteen, että täytyy jostain rakkaasta luopua.