Suomen on tehtävä kattava jälkiarvio koronakriisin hoidosta, kirjoittavat Aalto-yliopiston työelämäprofessori Jarno Limnéll ja europarlamentaarikko Henna Virkkunen (kok.).
Koronaviruspandemia on ajanut suomalaisen yhteiskunnan ennenkokemattomaan tilanteeseen, josta se on toistaiseksi selviytynyt suhteellisen hyvin. Kriisin aikana on kuitenkin tehty myös virheitä, joiden juurisyyt ovat huomattavasti laajempia kuin yksittäisten ministereiden tai viranhaltijoiden toimet.
Julkisuudessa laajasti olleet Business Finlandin tuet sekä Huoltovarmuuskeskuksen suojavarustekaupat ovat perustellusti herättäneet keskustelua ja kysymyksiä, sillä varautuminen on myös poliittisia päätöksiä. Kun varautumisen puutteisiin reagoidaan kriisin jo ollessa päällä tai yritystukia verhoillaan innovaatiotuiksi, virheiden todennäköisyys kasvaa. Kriisinaikaista innovatiivisuutta toki tarvitaan, mutta seuraavassa kriisissä meillä täytyy olla selkeämmät toimintaohjeet.
Vaikka viranomaiset ovat tehneet vaikeassa tilanteessa parhaansa, ovat suomalaisen yhteiskunnan kokonaisresurssit voineet jäädä vajaakäytölle. Emme esimerkiksi tiedä, onko maan korkeimmilla päätöksentekijöillä ollut käytössään paras mahdollinen tieto viruksesta ja sen etenemisestä.
Olisiko kotimaista suojavarusteiden tuotantoa voitu saada nopeammin liikkeelle? Onko yhteiskunnan eri toimintoja suljettu oikeasuhtaisesti, vai olisiko samat tulokset saatu kevyemmillä rajoituksilla? Onko viranomaisyhteistyö toiminut ja tietoa jaettu riittävästi ja oikea-aikaisesti? Kysymyksiä kannattaa esittää, jotta olemme paremmin varautuneita seuraavaan kriisiin.
Suomeen ei tarvita jälkiviisaita totuuskomissioita, mutta on välttämätöntä, että kriisitoimista tehdään kattava ja asiantunteva jälkiarvio. Tähän on päädytty muun muassa länsinaapureissamme Norjassa ja Ruotsissa, joista ensimmäisessä hallituksen asettama työryhmä on jo aloittanut työnsä.