Jarno Limnéllin ja Henna Virkkusen kolumni: Koronakriisitoimista on Suomessa tehtävä kattava jälkiarvio

Koronaviruspandemia on ajanut suomalaisen yhteiskunnan ennenkokemattomaan tilanteeseen, josta se on toistaiseksi selviytynyt suhteellisen hyvin. Kriisin aikana on kuitenkin tehty myös virheitä, joiden juurisyyt ovat huomattavasti laajempia kuin yksittäisten ministereiden tai viranhaltijoiden toimet.

Julkisuudessa laajasti olleet Business Finlandin tuet sekä Huoltovarmuuskeskuksen suojavarustekaupat ovat perustellusti herättäneet keskustelua ja kysymyksiä, sillä varautuminen on myös poliittisia päätöksiä. Kun varautumisen puutteisiin reagoidaan kriisin jo ollessa päällä tai yritystukia verhoillaan innovaatiotuiksi, virheiden todennäköisyys kasvaa. Kriisinaikaista innovatiivisuutta toki tarvitaan, mutta seuraavassa kriisissä meillä täytyy olla selkeämmät toimintaohjeet.

Vaikka viranomaiset ovat tehneet vaikeassa tilanteessa parhaansa, ovat suomalaisen yhteiskunnan kokonaisresurssit voineet jäädä vajaakäytölle. Emme esimerkiksi tiedä, onko maan korkeimmilla päätöksentekijöillä ollut käytössään paras mahdollinen tieto viruksesta ja sen etenemisestä.

Olisiko kotimaista suojavarusteiden tuotantoa voitu saada nopeammin liikkeelle? Onko yhteiskunnan eri toimintoja suljettu oikeasuhtaisesti, vai olisiko samat tulokset saatu kevyemmillä rajoituksilla? Onko viranomaisyhteistyö toiminut ja tietoa jaettu riittävästi ja oikea-aikaisesti? Kysymyksiä kannattaa esittää, jotta olemme paremmin varautuneita seuraavaan kriisiin.

Suomeen ei tarvita jälkiviisaita totuuskomissioita, mutta on välttämätöntä, että kriisitoimista tehdään kattava ja asiantunteva jälkiarvio. Tähän on päädytty muun muassa länsinaapureissamme Norjassa ja Ruotsissa, joista ensimmäisessä hallituksen asettama työryhmä on jo aloittanut työnsä.

Norjan koronakomissioksi nimetyn ryhmän on määrä julkaista raporttinsa vuoden 2021 maaliskuussa. Ryhmän tekemä laaja jälkitarkastelu tulee arvioimaan muun muassa viranomaisten varautumista ja pandemiasuunnitelmia, eri vastuuviranomaisten välisen yhteistyön sujuvuutta, viruksen leviämisen estämiseksi tehtyjä toimia sekä näiden toimien taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. Lisäksi tarkastellaan, miten demokraattisia prosesseja pystyttiin kriisissä ylläpitämään.

Norjan komission tehtävänanto sekä eri alojen asiantuntijoista, viranhaltijoista ja tutkijoista koostuva kokoonpano toimisivat luontevana mallina myös Suomelle. Olennaista on, että tarkastelussa ei keskitytä vain tiettyjen sektoreiden tai julkishallinnon toimiin, vaan yhteiskunnallista kriisivastetta arvioidaan nimenomaan kokonaisuutena. Tässä tarvitaan monipuolisesti eri alojen asiantuntemusta ja vahvaa yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan osallisuutta.

Norjan lisäksi myös Ruotsin pääministeri Stefan Löfven on luvannut nimittää työryhmän arvioimaan Ruotsin kriisitoimia.

Samanlainen lupaus tarvittaisiin nyt myös pääministeri Sanna Marinilta sekä kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajilta. Jotta ryhmän tehtävänanto sekä toimivalta ovat riittävän laajat, niihin on sitouduttava sekä parlamentaarisesti että valtioneuvostossa. Tämä on tarpeen, jotta ryhmällä on pääsy kaikkeen sen tarvitsemaan tietoon, ja jotta raportin johtopäätöksiin ja suosituksiin sitoudutaan läpi poliittisen kentän. 

Koronaviruspandemia on ollut ja on edelleen Suomen sotien jälkeisen ajan vakavin poikkeustila. Sen jälkiarviointi on tehtävä huolella ja selvityksen lopputuloksiin sitouduttava laajasti. Norjassa koronakomission nimittämisestä vastasi hallitus itse, joka on myös arvioinnin keskeinen kohde. Ruotsissa eduskuntapuolueet ovat yksimielisiä komission tarpeesta, mutta eivät ole päässeet sopuun siitä, milloin komission työn pitäisi alkaa. 

Suomessa koronakriisin jälkiarviointi tapahtuisi parhaiten eduskunnan tilapäisen valiokunnan toimesta, jonka työhön kaikki eduskuntapuolueet ja valtioneuvosto olisivat sitoutuneet. Tätä perustuslain suomaa mahdollisuutta on viime vuosikymmeninä käytetty vain harvoin. Tilapäisen valiokunnan asettaminen korostaisi eduskunnan ylivaalikautista roolia kansanvallan peruspilarina.

Se myös nostaisi selvityksen johtopäätökset rooliin, josta ne voivat aidosti ja konkreettisesti parantaa suomalaisen yhteiskunnan valmiutta seuraavan kriisin edessä. Jokaisen kriisin tulisi kehittää varautumistamme tavalla, joka edesauttaa koko yhteiskuntaamme.

Jarno Limnéll, Työelämäprofessori, toimitusjohtaja

Henna Virkkunen, europarlamentaarikko