Suomen huoltovarmuuden toimintaa arvostellaan vahvasti tuoreessa arviointiraportissa.
Huoltovarmuutta, Huoltovarmuuskeskusta ja alan poliittista päätöksentekoa tulisi kehittää ja parantaa monin tavoin. Nykytavalla huoltovarmuudesta huolehtiminen aiheuttaa muun muassa epäselviä vastuita, tiedonkulun ongelmia sekä sekaannusta kriisitilanteissa.
Arviointi on Vaasan yliopiston, Laurea-ammattikorkeakoulun, Maanpuolustuskorkeakoulun ja Poliisiammattikorkeakoulun laatima.Raportti on luovutettu tänään työ- ja elinkeinoministeriölle.
Konkreettinen esimerkki huoltovarmuusjärjestelmän riskien toteutumisesta liittyy koronakriisin alkuvaiheisiin runsas vuosi sitten ja sitä seuranneisiin surullisenkuuluisiin maskihankintoihin, jotka sittemmin ovat johtaneet muun muassa poliisitutkintoihin.
Arvioinnissa todetaan, että koronapandemia yllätti, eikä sen uhkaan suhtauduttu vielä vuoden 2020 helmikuun alussa riittävän vakavasti.
Tilannekuvan selkiytyessä paljastui, että vuoden 2012 influenssapandemian varautumissuunnitelman toteuttamisessa ei kaikilta osin ollut edistytty eikä toteutumista seurattu.
Huoltovarmuus tarkoittaa yhteiskunnan tärkeimpien toimintojen ylläpitämistä poikkeuksellisissa oloissa. Siihen liittyy muun muassa terveydenhuollon, energia- ja elintarvikehuollon, tietojärjestelmien, logistiikan ja rahoitusalan toiminnan turvaaminen.
Tukipyyntöä pyytämättä ja yllättäen
Suomen huoltovarmuutta ja Huoltovarmuuskeskusta (HVK) arvioivassa raportissa huomautetaan, että varsinaisista lakisääteisistä tehtävistään Huoltovarmuuskeskus on suoriutunut koronakriisissä pääosin hyvin.Huoltovarmuuskeskuksella ei ole lain mukaista velvoitetta varastoida terveydenhuollon laitteita ja tarvikkeita, eikä sen tehtäviin kuulu hankinnoista vastaaminen kriisiaikana.
Keskus joutui kuitenkin vuoden 2020 keväällä toteuttamaan suojainhankintoja sosiaali- ja terveysministeriön tukipyyntöjen vuoksi. Huoltovarmuuskeskus toi tässä yhteydessä esille, että sillä ei ole osaamista eikä resursseja toteuttaa kriisiajan suojainhankintoja.