Petri istui vaarallisena vankina Riihimäellä, kunnes sai teatterin avulla elämän syrjästä kiinni: "Monella ei ole kuin rikollinen kaveripiiri, johon palata"

Hetki, jolloin vanki pääsee ulos kiviseinien kahleista. Maailma on avoinna, vapaus koittaa.

Monelle vapautuvalle vangille hetki on elämässä käänteentekevä. On aika ratkaista, palatako vanhaan rikolliseen elämäntyyliin – vai aloittaako puhtaalta pöydältä.

– Mä pääsin ensimmäistä kertaa yksin vapauteen Suomenlinnan avovankilasta, Petri muistelee.

Oli vuosi 2015. Ihmismäärä Kauppatorilla ahdisti. Paniikki hiipi päälle. Mihin hän menisi? Jalkapanta hiersi nilkkaa.

Jos Petriä vastassa ei olisi ollut yhteisö, uusintarikollisuuden mahdollisuus olisi ollut korkeampi.

Niin hän ajattelee nyt.

– Monella ei ole kuin se rikollinen kaveripiiri, johon palata. 

Suomessa uusintarikollisuus korkea

Suomessa vapautuvien vankien uusintarikollisuus on vakiintunut viime vuosien aikana 60 prosenttiin. Se on iso luku muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Joka kolmas vanki vapautuu ilman asuntoa.

90 prosentilla rikosseuraamusasiakkaista on mielenterveysongelmia, 94 prosentilla taas päihdesairaus.

Kun Petri ryhtyy esittämään monologiaan, hän silminnähden hiljentyy, keskittyy ja avaa suunsa.

– Ne haistaa, että mä oon vanki, Petri lausuu.

Monologillaan hän pyrkii tavoittamaan ja välittämään yleisölle sen stigman tunteen, jota moni vanki kantaa. Ulkopuolisuuden tunne ja häpeä on pinttynyt päänsisäiseksi.

– Ajattelin, että ihmiset näkevät musta kilometrien säteellä, että olen vanki.

Lue myös: Vankien itsemurhat tuplaantuivat Suomen vankiloissa – viimeisin kuolema tapahtui jouluaattona, kun tutkintavanki hirtti itsensä Oulussa

Väkivaltarikoksista teatterin lavalle

Vankila-aikaa Petri muistelee myös ahdistavana aikana. Hän kärsi unettomuudesta, ja lääkäri oli valmis määräämään vahvoja rauhoittavia lääkkeitä. Mies kuitenkin kieltäytyi – hän päätti irtaantua rikollisesta elämäntyylistä ja jättää päihteet taakseen.

Ahdistavia ajatuksia kiviseinien sisällä hän pakeni kirjallisuuteen.

– Luin parhaimmillaan kolme kirjaa vuorokauden aikana, Petri muistelee vankila-aikojaan.

Petri on tuomittu väkivaltarikoksista. Hän kuvailee menneisyyttään pimeiksi vuosiksi. Kun tuli pienikin vastoinkäyminen, pullon korkki aukesi. Vihanhallintataidot olivat olemattomat.

Alkoholi oli ainoa työkalu, jolla hän osasi säädellä tunteitaan.

– Ainoastaan sillä sai edes jotenkin hyvän fiiliksen.

Nykyään pulloon ei tarvitse heikolla hetkellä tarttua ja vihan tunteen läpi voi elää – siihen on auttanut muun muassa teatteri.

Lue myös: Vantaan sellimurhan ei pitänyt olla mahdollista tapahtua – poliisikansanedustaja MTV:lle: "Aivan käsittämätön lapsus tässä systeemissä"

Yhteisö ja voimavara

Petri kuvailee omalla kohdallaan Porttiteatteria hengenpelastajaksi.

– Yhteisö otti koppia silloin, kun en tiennyt, miten päin olla.

Portti-teatteri on vuonna 2015 perustettu vapautumisvaiheessa olevien ja vapautuneiden vankien sekä rikostaustaisten muodostama yhteisöteatteri. Esitysten aiheisiin teatterin jäsenet ammentavat omasta elämästään.

Teatteria johtavat taiteen ammattilaiset, mutta mukana on myös sosiaali- ja vertaisohjaaja.

Erityistä Petrin mielestä Porttiteatterissa on se, että se vahvistaa yksilön positiivisia ominaisuuksia. Siellä ei keskitytä ongelmiin, vaan vahvistetaan yksilön voimavaroja.

Se kannustaa päihteettömään ja rikoksettomaan elämään.

Nykyään kirjallisuus, taide ja teatteri ovat suurimpia intohimoja Petrin elämässä. Herkkyyden Petri on valjastanut voimavaraksi.

Vangeille Petri kuvailee teatteria tärkeäksi myös siksi, että harvalla on yhtään mitään onnistumisen kokemuksia elämässä. Myös kulttuuri ja taide ovat monelle täysin vieras maailma.

– Monet eivät ole koskaan edes käyneet elämänsä aikana teatterissa.

Artikkelissa olevat tilastotiedot vangeista Suomessa: Rikosseuraamuslaitos, Oikeusministeriö, Kriminaalihuollon tukisäätiö