Jäätävässä vedossa Tokioon saapunut Wilma Murto on tajunnut käänteentekevän asian – ja se näkyy

Murto nousi rytinällä suomalaisten tietoisuuteen tammikuussa 2016, kun hän hyppäsi 18-vuotiaana alle 20-vuotiaiden ME-tuloksen 471. Se on edelleen hänen ennätyksensä, ja kehitys on ailahdellut vuosien aikana muun muassa loukkaantumisten vuoksi.

Kuluvan suven aikana Murto on näyttänyt siltä, mitä häneltä on vuosia odotettu. Kolmessa edellisessä kisassa tulokset ovat olleet 461, 462 ja 461, ja hän on päässyt jälleen yrittämään 470:n ylittämistä. Ja hallikaudellakin jo kulki.

Juurisyy vahvaan kesään on ollut perinteinen, Murto on pysynyt terveenä.

– Treenejä on pystytty tekemään ilman kompromisseja. Prosessi on mennyt eteenpäin niin kuin pitääkin ja tulos on sellainen kuin sen pitää, Murto sanoi iloisena tänään Tokiossa.

Kun hyppy on kulkenut, Murto on ollut kisoissa oma iloinen itsensä. Vaikka eipä hän yleensä koskaan pahemmin mökötä.

– Kisoissa on ollut tosi vapautunut fiilis ja olen nauttinut kilpailemisesta tosi paljon. Alkukesähän oli vähän tahmeaa ja kesäkuun alkupuoli oli raastavaa. Siitä kun aukeni, niin vapautuneisuus on tullut hyppäämiseen. Onhan tämä paljon kivempaa silloin, kun kulkee.

Kun perustaso on naulattu korkealle, huippuonnistumisella se pitkäaikainen ennätyskin voi parantua. Jo lähtökohtaisia tavoitteita on voinut nostaa riman lailla korkeammalle. 

Tavoitteiden osalta Murto on saanut käänteentekevän oivalluksen: hän ei ajattele niitä.

– Aiemmissa kisoissa olen miettinyt tosi paljon sitä, että kuinka mones haluan olla ja mitä haluan hypätä. Nyt yritän olla miettimättä sitä, ja Torunin EM-hallikisoissa se toimi. En yritä päättää etukäteen miten kisa menee, vaan menen kentälle avoimin mielin, Murto kertoo.

– Vaikka hyppäisin elämäni parhaita suorituksia, joku voi olla minua parempi. Ei sijoitukseen voi sen enempää vaikuttaa kuin tekemällä oman parhaansa. Sen oman parhaan tuo, että keskittyy itse tekemiseen eikä yritä mennä asioiden edelle. Se on ehkä isoin oppi, jonka olen viime aikoina oivaltanut ja oppinut.

Murto ja Elina Lampela hyppäävät seiväshypyn karsinnassa maanantaina kello 13.20 Suomen aikaa. Karsintaraja on 470, mutta sitä tuskin tarvitsee ylittää. Riossa finaaliin riitti puhtaalla saldolla 555:n ylitys, 565 tuo todennäköisesti finaalipaikan.

MM- ja olympiatasolla vielä loppukilpailuitta jäänyt Murto sanoo, että hermot täytyy pitää hallussa. Ylimääräinen lataaminen ei auta mitään.

– Vaikka ympäristö on millainen ja siinä on maailmanmestareita ja olympiavoittajia ympärillä, pitää keskittyä omaan tekemiseen ja tietää, mitä menee itse tekemään. Jos stressaa ”ai saakeli, tämä on olympiakarsinta”, se ei ainakaan auta, Murto linjaa.