Mainos

Ivan Puopolon kolumni: Turha luulo, et ole löytänyt sitä oikeaa – etkä löydä

Psykologiassa tunnetaan hyvin kaksi mielen ominaisuutta: vahvistusharha ja niin sanottu Dunning-Kruger-efekti. Molemmat ovat vinoumia, jotka vaikuttavat jokaisen ihmisen ajatteluun enemmän tai vähemmän, kirjoittaa kolumnisti Ivan Puopolo.

Vahvistusharha tarkoittaa, että ihmiset hyväksyvät mieluiten sellaista "tietoa", joka tukee heidän maailmankuvaansa.

Jos esimerkiksi tykkää makkaroista, hyväksyy mieluiten väitteen, jonka mukaan makkaroiden haitoista ei ole näyttöä. Sama ihminen pyrkii vastaavasti vähättelemään makkaroiden haitallisuutta tukevaa näyttöä.

Dunning-Kruger-efekti taas tarkoittaa, että ihmisellä on liialliset käsitykset omista tiedoistaan. Efekti vieläpä yleensä voimistuu niin, että mitä vähemmän oikeasti tietää, sitä enemmän luulee tietävänsä.

Sen vuoksi "asiantuntijoita" on niin paljon.

Kun vahvistusharha ja Dunning-Kruger lyödään samaan nippuun, syntyy karmeaa jälkeä. Siksi maailma on täynnä hölynpölyä:

1. Ikä on vain numero

Ei ole.

Ikä on nimenomaan kaikkea muuta kuin numero. Se on muun muassa heikentyneitä aistitoimintoja, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, harmaita hiuksia, hitaampaa palautumista, rajoittunutta liikkuvuutta, ummetusta, osteoporoosia, sydänlihaksen alenevaa supistusvoimaa, suonikohjuja, nikamavaivoja, lihasrappeumaa, impotenssia, vaihdevuosia, heikentynyttä unenlaatua ja hitaampaa aivotoimintaa.

Jos tämä ei vakuuta, voi käydä korjaamassa käsitystään hautausmaalla

2. Kaikella on tarkoitus

Ei ole.

Millään ei itse asiassa ole mitään tarkoitusta. Jos gammapurkaus ja pyyhkii elämän maapallolta pois huomenna, universumia ei kiinnosta pätkääkään.

Ihmiset toki kuvittelevat tarkoituksia sinne sun tänne. Riippuen siitä keneltä kysyy, voi saada vastaukseksi, että joogalla, taiteella tai feminismillä olisi jotain merkitystä. Se ei ole totta.

Objektiivisesti ottaen millään – edes elämällä – ei ole mitään väliä.

3. "Olen löytänyt ainoan oikean"

Etkä ole. 

Oletetaan, että maapallon väestöstä vaikkapa kymmenen prosenttia olisi sukupuolensa ja ikänsä puolesta potentiaalisten kumppaneiden "haarukassa".

Se tarkoittaisi, että pitäisi tavata 700 miljoonaa ihmistä löytääkseen "oikean". Jos tapaisi kymmenen ihmistä päivittäin, kestäisi projekti 191 780 vuotta.

Ei ole edes mitään takeita siitä, että ainoa oikea on olemassa. Entä jos hän kuoli jo vuonna 1578 tai syntyy vasta 2916? 

Itse asiassa se, että "se oikea" on jo kuollut tai syntyy joskus tulevaisuudessa, on giganttisesti todennäköisempää kuin että hän olisi syntynyt suunnilleen samaan aikaan kuin itse. 

Kyse on siitä, että on löytänyt ihmisen, joka on riittävä ja jolle itse on riittävä. "Tällä kertaa kävi näin", on totuus.

Dunning-Krugerin ja vahvistusharhan riivaamat ihmiset sanovat mitä sattuu ja uskovat mihin sattuu, mutta ei se haittaa. Koska millään ei ole mitään väliä.

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja