Psykologiassa tunnetaan hyvin kaksi mielen ominaisuutta: vahvistusharha ja niin sanottu Dunning-Kruger-efekti. Molemmat ovat vinoumia, jotka vaikuttavat jokaisen ihmisen ajatteluun enemmän tai vähemmän, kirjoittaa kolumnisti Ivan Puopolo.
Vahvistusharha tarkoittaa, että ihmiset hyväksyvät mieluiten sellaista "tietoa", joka tukee heidän maailmankuvaansa.
Jos esimerkiksi tykkää makkaroista, hyväksyy mieluiten väitteen, jonka mukaan makkaroiden haitoista ei ole näyttöä. Sama ihminen pyrkii vastaavasti vähättelemään makkaroiden haitallisuutta tukevaa näyttöä.
Dunning-Kruger-efekti taas tarkoittaa, että ihmisellä on liialliset käsitykset omista tiedoistaan. Efekti vieläpä yleensä voimistuu niin, että mitä vähemmän oikeasti tietää, sitä enemmän luulee tietävänsä.
Sen vuoksi "asiantuntijoita" on niin paljon.
Kun vahvistusharha ja Dunning-Kruger lyödään samaan nippuun, syntyy karmeaa jälkeä. Siksi maailma on täynnä hölynpölyä:
1. Ikä on vain numero
Ei ole.
Ikä on nimenomaan kaikkea muuta kuin numero. Se on muun muassa heikentyneitä aistitoimintoja, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, harmaita hiuksia, hitaampaa palautumista, rajoittunutta liikkuvuutta, ummetusta, osteoporoosia, sydänlihaksen alenevaa supistusvoimaa, suonikohjuja, nikamavaivoja, lihasrappeumaa, impotenssia, vaihdevuosia, heikentynyttä unenlaatua ja hitaampaa aivotoimintaa.
Jos tämä ei vakuuta, voi käydä korjaamassa käsitystään hautausmaalla
2. Kaikella on tarkoitus
Ei ole.
Millään ei itse asiassa ole mitään tarkoitusta. Jos gammapurkaus ja pyyhkii elämän maapallolta pois huomenna, universumia ei kiinnosta pätkääkään.
Ihmiset toki kuvittelevat tarkoituksia sinne sun tänne. Riippuen siitä keneltä kysyy, voi saada vastaukseksi, että joogalla, taiteella tai feminismillä olisi jotain merkitystä. Se ei ole totta.