BBC järjesti äskettäin rasisminvastaisen koulutuksen brittiläisille urheiluselostajille. Yhtenä osana koulutusta selostajia kehotettiin pohtimaan, onko mustaihoisesta pelaajasta sopivaa sanoa, että tällä on "pace and power" (nopeutta ja voimaa).
Kouluttajien mukaan tuollaisen toteamuksen voi tulkita niin, että mustaihoinen pelaaja olisi menestynyt pelkästään fysiologisten ominaisuuksiensa vuoksi eikä olisi joutunut käyttämään lainkaan älyä.
Luitte oikein. Edes rasistit eivät keksisi noin mielikuvituksellisia rasismin muotoja!
BBC:n jalanjäljissä tuli viime viikolla Yle. Yle valistaa, kuinka esimerkiksi sen kysyminen, mistä ihminen on kotoisin, on rasismia. Ylen julkaiseman artikkelin mukaan kyseessä on "mikroaggressio".
Tutkiskelin hiukan asiaa ja paljastan nyt teille, että mikroaggression tunnistaa siitä, että se ei ole aggressiota ollenkaan vaan normaalia jutustelua. Herää kysymys, miksi kukaan haluaa leimata tavallisen rupattelun rasismiksi?
Syy on vääryystehtailu, josta olen aiemmin kirjoittanut täällä.
Lyhyesti kyse on tästä: koska vääryyksien löytäminen tuo löytäjälleen kunniaa, vääryyksiä kannattaa yrittää löytää, oli siihen aihetta tai ei. Syntyy valevääryyksiä.
Valevääryys on "vääryys", jota kukaan ei ihan oikeasti koe vääryytenä, mutta jonka jotkut uskottelevat olevan vääryys. Osa uskoo, ja siksi yhtäkkiä riisipaketit, pelikortit ja jopa ulkoavaruuden planeetat ovat olevinaan rasistisia.
Jutustelu (mikroaggressio), Geisha-patukka tai fetsipäinen mies jugurttipurkissa eivät tietenkään oikeasti ole ongelmia, mutta ne ovat osa vääryystehtailua. Vääryystehtailu on oikea ongelma.