Perussuomalaisten ylvästely sananvapauden puolesta taistelevina ritareina kääntyi päälaelleen, kun toimittajaa estettiin kysymästä Halla-aholta tämän blogiteksteistä, kirjoittaa kolumnisti Ivan Puopolo.
Viime torstaina perussuomalaisten tiedotustilaisuudessa syntyi pienimuotoinen välikohtaus, kun Helsingin Sanomien toimittaja esitti Jussi Halla-aholle kysymyksen tämän kymmenen vuoden takaisista blogiteksteistä. Halla-aho alkoi vastata, mutta toimittaja keskeytti Halla-ahon tarkentavalla kysymyksellä.
Tarkennus liittyi Halla-ahon vuonna 2006 kirjoittamaan ja sittemmin poistamaan tekstiin, jossa hän toivoi, että jos maahanmuuttajat raiskaavat jonkun, he raiskaisivat vihreiden silloisen kansanedustajan.
Tilanne eteni siihen, että Halla-aho yhdessä perussuomalaisten lehdistövastaavan ”työmies” Putkosen kanssa vaati toimittajaa antamaan mikrofonin pois.
Toimittajan kysymys oli perusteltu, koska Antti Rinne on ilmaissut, että juuri vuosien takaiset blogitekstit ovat hänelle ongelma. Kysymykseen olisi todellakin haluttu vastaus, mutta sitä ei koskaan saatu.
Halla-aholla ja Vehkoolla jotain yhteistä
Sananvapaus tuntuukin maistuvan aina vain niin kauan kuin sen suojissa sanotut asiat noudattavat omia mieltymyksiä.
Samaa kaksoisstandardien mestarointia osoitti äskettäin se osa punavihreistöä, joka yleensä kaikkein äänekkäimmin vaatii vihapuheelle loppua.
Kun sitten kävikin niin, että toimittaja Johanna Vehkoo "omien joukosta" tuomittiin oululaisen kunnanvaltuutetun Junes Lokan kunnian loukkaamisesta, vihapuhetta hysteerisesti vastustava porukka tuohtui Twitterin tukkoon.
Vehkoon tuomiota pidettiin ”irvokkaana” ja ”pöyristyttävänä” oikeusjärjestelmän mädännäisyytenä.
Syy oli se, että Lokka, joka tällä kertaa oli uhri, on itse aiemmin syyllistynyt kansanryhmää vastaan kiihottamiseen ja on muutenkin kunnostautunut epäasiallisessa kielenkäytössä.