Olen aina luullut, että verotusta tylsempää on vain yritysverotus. Väärin! Yritysten verotus on niin kiinnostavaa, että se saa somen kovemmille kierroksille kuin väite, että olisi muka olemassa miehiä ja naisia.
Viime viikolla käynnistyi Finnwatchin 430-kampanja oikeudenmukaisemman verotuksen puolesta. Kampanja väittää, että valtiolta jää vuodessa 430 miljoonaa euroa saamatta epäoikeudenmukaisen "verovälttelyn" takia.
Tästä pillastuivat erityisesti yrittäjät, mitä taas kampanjan kannattajien on ollut vaikea ymmärtää. Mitä ihmeen pillastumista siinä nyt on, että verotuksesta halutaan oikeudenmukaista?
Syitä on kaksi. Ensinnäkin verotuksen "oikeudenmukaisuuden" puolesta taisteleminen ei vaikuta kampanjan aidolta päämäärältä.
Toiseksi Finnwatchin käyttämästä termistä "verovälttely" syntyy vaikutelma, että yrittäjät kiertäisivät veroja, vaikka he eivät tee mitään laitonta. Verovälttelyn ja veronkierron ero on vain silkinohut semanttinen kikka.
Mitä on verovälttely?
Yksi osa verovälttelyä on Finnwatchin mukaan "tulonmuunto", joka toimii seuraavasti.
Kuvitellaan, että Harri perustaa yrityksen. Jos Harrin yritys tekee voittoa, se maksaa voitosta valtiolle 20 prosenttia veroa.
Mikäli verojen maksamisen jälkeen jotain jää, Harri saa jakaa itselleen tiettyyn rajaan saakka osinkoa 7,5 prosentin verolla joka vuosi. Sitä kutsutaan huojennetuksi osingoksi.
Tämä kannustaa siihen, että lääkäriksi opiskellut Harri ei menekään Mehiläiseen töihin vaan perustaa oman yrityksen ja laskuttaa Mehiläistä. Harrin ryhtymistä yrittäjäksi eikä palkansaajaksi Finnwatch kutsuu "tulonmuunnoksi" ja osaksi "verovälttelyä".
Taustalla lymyilee kummallinen ajatus, että Harri ei olekaan ihan oikea yrittäjä vaan verovälttelijäyrittäjä.
Finnwatchin ajatuksena lienee se, että yrittäjän mahdollisuus huojennettuun osinkoon on etu, joka ei koske palkansaajaa ja on siksi epäoikeudenmukainen.
Mutta palkansaajalla on etuja, jotka eivät koske yrittäjää.
Kun Harri ei mene töihin Mehiläiseen vaan perustaa oman yrityksen, hän luopuu mahdollisuudestaan sairastaa työnantajan piikkiin, joutuu palkkaamaan kirjanpitäjän ja menettää palkansaajan työttömyysturvan.
Harri ei siis nauti mitään erikoisetuja vaan vaihtaa yksiä etuja toisiin.
Sitä paitsi mitä sitten vaikka verotus kannustaisikin yrittäjyyteen? Mitä väärää siinä olisi?
Jos yrittäminen on niin kannattavaa, että se on muita kohtaan suorastaan epäoikeudenmukaista, niin jokainenhan voi sen tehdä. Niin ei kuitenkaan tilastojen mukaan näytä käyvän, koska osakeyhtiöiden määrä on vähentynyt eikä kasvanut.
Epäilyttävää on myös se, että jos kampanjan päämääränä todella olisi korjata palkansaajien kokemaa epäoikeudenmukaista verokohtelua, niin ongelmahan korjaantuisi myös keventämällä palkansaajien verotusta oikein roimasti.
Koska tällaista ei esitetä lainkaan, näyttäytyy kampanja pelkästään yrittäjien veronkiritykseen tähtäävänä. Kun se yritetään naamioida oikeudenmukaisuuden kaapuun, vaikutelma on epärehellinen.
Yrittäjien verotusta voi tietenkin kiristää. Siten voi jopa mahdollisesti saada lisää verotuloja, mutta ei se tilanteesta tee kenenkään kannalta mitenkään oikeudenmukaisempaa.
Ainoa mikä muuttuisi, olisi se, että yrittäjäksi olisi vieläkin vähemmän insentiiviä ryhtyä.