Ivan Puopolo kolumnissaan: Kiintiöt ovat laillistettua syrjintää

Tasa-arvovaltuutetulle ei ole tullut yhtään syrjintäepäilyä pörssiyhtiön johtoryhmäpaikkojen suhteen.

Kysyin tätä myös THL:n ja kahden yliopiston asiantuntijoilta. He ohjasivat minut edelleen asiantuntijalle, joka halusi pysyä nimettömänä vedoten tutkimuksen tekemisen luottamuksellisuuteen.

Hän sanoi, että ei ole törmännyt näyttöön, joka osoittaisi naisten vähyyden johtuvan syrjinnästä.

Teoria naisten syrjinnästä on siis arvaus. Teoriaa vastaan kuitenkin taistelee näytön puutteen lisäksi vapaa markkinatalous.

Jos yritykset järjestelmällisesti jättäisivät valitsematta johtoryhmiinsä päteviä naisia, jäisi työmarkkinoille valtava määrä huippuosaamista muiden yritysten käytettäväksi. Syrjintä antaisi siten kilpailijoille selvän edun.

Jotta kukaan ei hyödyntäisi etua, edellyttäisi se lähes koko yritysmaailman kattavaa salaliittoa. Kierojen ukkojen olisi keskenään pitänyt sopia, että päteviäkään naisia ei palkata. Kukaan ei saisi myöskään suurempien tuottojen kiilto silmissään livetä kartellista.

Järjestelmän nimittäminen salaliitoksi kuulostaa hiukan epätieteelliseltä, joten yleensä sitä kutsutaan ”rakenteeksi” tai ”patriarkaaliseksi järjestykseksi”.

Syrjintäteoriaa vastaan taistelee sekin, että naisilla on täysi mahdollisuus perustaa oma yritys. Sinne he voisivat palkata, keitä huvittaa ja tehdä asiat paremmin.

Sitä kautta sovinistiset äijätkin konkurssin ryminässä lopulta ymmärtäisivät, että pieleen meni rekrytointi. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut, mikä viittaa siihen, että nykyisissä hallituksissa istuvat sedät eivät ole siellä jalkovälinsä takia.

Kuulostaa sopupeliä

Mutta miten on mahdollista, että kun syrjintää ei voida osoittaa tapahtuvan, sitä silti ehkäistään kiintiöillä? Se on mahdollista, koska kiintiöt oikeuttava syrjintä on määritelty eri tavalla kuin ”todellinen” syrjintä.

Käytännössä kiintiöt oikeuttava, ”laajennettu” syrjintä tarkoittaa, että ei ole olennaista miksi naisia on hallituksissa vähemmän. Syrjinnäksi riittää pelkästään se, että naisia on hallituksissa vähemmän.

On tietysti makuasia, mitä pitää syrjintänä, mutta omassa sanastossani moinen kulkee ennemminkin nimellä sopupeli. Koukeroisen lain artiklasta 1 voi jokainen tehdä tulkintansa täällä.

Mutta palataanpa selityksiin. Jos naisia ei ole johtoryhmissä vähempää ”todellisen” syrjinnän vuoksi, niin miksi sitten? Voisiko sitä selittää jotenkin muuten? Kyllä voi.

Tutkimuksista tiedetään hyvin, että miehillä ja naisilla on keskimääräisiä eroja persoonallisuudessa. Yksi selvimmistä eroista on se, että naiset ovat sovinnollisempia, kun taas miehet ovat aggressiivisempia ja kilpailunhaluisempia. Lisäksi miehet ottavat enemmän riskejä.

Tästä on johdettu hypoteesi, että miesten kilpailuhenkisyys yhdistettynä suurempaan riskinottoon ajaa heidät sekä hierarkioiden huipuille että niiden alaosiin. Siksi miehet täyttävät yritysten johtoryhmät, mutta myös vankilat ja kodittomien yömajat. Vuonna 2015 vangeista 92% ja asunnottomista 77% oli miehiä.

Tiedetään myös, että miehet ovat kiinnostuneempia urasta, naiset perheestä. Sekin selittää naisjohtajien aliedustusta.

Arvailla voi mitä haluaa, mutta yksi on varmaa: kiintiöt syrjivät niitä, jotka jäävät kiintiöiden ulkopuolelle. Se ei muutu, vaikka niitä nimittäisi ”tosiasiallisen tasa-arvon jouduttamiseksi”.