Heipparallaa ja terveisiä taas kerran feminismi-landiasta! Olin jo unohtanut koko aiheen, mutta keskustelu leimahti liekkeihin jälleen viime viikolla, kun Jussi Heikelä pyysi minut MTV3:n ohjelmaansa puhumaan – yllätys yllätys – feminismistä.
Olen esitellyt kärkevän oloisia näkemyksiä feministisen ajattelun epäjohdonmukaisuudesta ennenkin mutta joudun uhraamaan sille vielä yhden tekstin.
Kaikki alkoi joitakin viikkoja sitten siitä, kun ryhdyin penäämään kunnollista määritelmää käsitteelle "patriarkaatti". Kysyin sitä siksi, että käsite vilahtelee vähän väliä feministisessä puheessa myös julkisuudessa.
Ilotulitusta tämän aiheen ympärillä käytiin Twitter-tililläni päivien, ellei viikkojen ajan.
Kymmenien ja kymmenien erilaisten määritelmien ja veivauksien jälkeen lopulta tutkija Paula Koskinen-Sandberg Tampereen yliopistosta vahvisti, että patriarkaatti tarkoittaa sitä, mitä Oxford Dictionary sen sanookin tarkoittavan: enemmän miehiä kuin naisia poliittisen ja taloudellisen vallan pitäjissä.
Kiitos ja kumarrus.
Kaksi feminismin tyyppiä: akateeminen ja poliittinen
Nyt kun meillä on käsissämme selkeä patriarkaatin määritelmä, voimme edetä.
