Itsemurhia ei voida täysin ehkäistä edes psykiatrisessa sairaalahoidossa, kertoo erityisasiantuntija Päivi Rissanen Mielenterveyden keskusliitosta. Rissasella on myös omakohtaista kokemusta itsetuhoisuudesta ja pakkohoidosta.
Otkes kertoi aamulla, että kolme psykiatrisessa hoidossa ollutta potilasta teki itsemurhan lyhyen ajan sisällä Moision sairaalassa Etelä-Savossa syksyllä 2021. Potilaista kaksi oli hoidossa vapaaehtoisesti ja yksi oli pakkohoidossa.
Lue tausta: Kolme naista hukuttautui lyhyen ajan sisällä Moision sairaalassa – hoito ei auttanut, itsemurhat tulivat henkilökunnalle yllätyksenä
Rissanen toimii myös kokemusasiantuntijana, ja hänellä on omakohtaista kokemusta tahdonvastaisesta hoidosta ja itsetuhoisuudesta.
– Olen itse todennut, että en välttämättä olisi hengissä, jos minua ei olisi pakkohoidettu, Rissanen kertoo.
Hänen mukaansa suomalaisen mielenterveyden hoidon keskeinen ongelma on, ettei hoitoon pääse ajoissa, ja lopulta apua tarvitsevan ihmisen ongelmat ovat ehtineet jo pahaksi.
– Jos ihminen haluaa hyvin vahvasti kuolla, sen estäminen on hirveän vaikeaa. Niin pitkälle ei kuitenkaan tarvitsisi mennä, jos apua saisi aikaisemmin ja riittävästi, Rissanen kiteyttää suomalaisen järjestelmän ongelman.
Pelkät seinät eivät kuntouta
Rissasen mukaan itsemurhariskin tunnistaminen sairaalahoidossa vaatii potilaan kanssa keskustelemista sekä potilaan tuntemista.
– Jos aikaa ei ole ole, ei voida toimia. Esimerkiksi omalla kohdallani minulla oli hoitaja koko ajan vierelläni sen sijaan, että minut olisi laitettu eristykseen.
Rissasen mukaan tahdonvastainen hoito on jo itsessään traumaattinen kokemus, mutta toisinaan ilman sitä ihmistä ei voida auttaa.
– Sinulta viedään vapaus, vaikka et ole ikään kuin tehnyt mitään väärää tai rikosta. Näiden peruskysymysten kanssa joudutaan tekemisiin.