Itsemurha-aikeet ilmaistaan yllättävän usein lähipiirille – tässä riskitekijät

– Vain pieni osa niistä, jotka joskus elämässään ajattelevat voivansa tehdä itsemurhan, etenevät yritykseen asti. Ja itsemurhaa yrittäneistä vain pieni osa, noin kymmenen prosenttia, lopulta kuolee itsemurhaan, tutkimusprofessori Mauri Marttunen THL:ltä sanoo.

Itsemurha tapahtuu harvoin hetken mielijohteesta.

– Yleensä monimutkaiset ongelmat ovat kasautuneet ketjuksi ja umpikujan kokemukseksi, josta ihminen ei näe ulospääsyä. Sitten tulee jokin ajankohtainen tapahtuma tai kokemus, joka katkaisee kamelinselän ja saa toimimaan. Laukaiseva tekijä voi olla esimerkiksi ero läheisestä tai läheisen kuolema.

Itsemurhariskiin vaikuttavat muun muassa sukupuoli, ikä ja asuinpaikka.

– Lapset eivät käytännössä tee itsemurhia, vaan enemmistössä ovat nuorehkot ja keski-ikäiset miehet. Kaikkiaan miehiä kuolee itsemurhaan neljä kertaa enemmän kuin naisia. Syytä ei tarkkaan tiedetä, mutta se liittyy ainakin osittain siihen, että miehet käyttävät itsemurhayrityksissä vaarallisempia eli tappavampia menetelmiä kuin naiset.

Pohjois- ja Itä-Suomessa itsemurhakuolleisuus on merkittävästi korkeampi kuin Länsi-Suomessa. Kokonaisuudessaan itsemurhia tehdään Suomessa muihin länsimaihin verrattuna melko paljon.

Kuitenkin viimeisten 25 vuoden aikana itsemurhat ovat vähentyneet maassamme noin 40 prosentilla. Vuonna 1990 itsemurhia tehtiin Suomessa 1 520. Vuonna 2013 määrä oli 887.

– Lasku on merkittävä. Luultavasti yksi vaikuttava tekijä on, että Suomessa oli 1980-luvun lopussa ja 1990-luvulla erittäin laaja itsemurhien ehkäisyohjelma. Itsemurhavaaran tunnistamiseen alettiin kiinnittää paljon huomiota sosiaali- ja terveydenhuollossa. On myös arvioitu, että masennuksen tunnistaminen ja hoito on parantunut.

”Se voi olla hätähuuto”

Kaikki, jotka tekevät itsemurhayrityksen, eivät halua kuolla.

– Itsemurhayrityksellä on oikeastaan aina jokin vuorovaikutuksellinen funktio. Se voi olla hätähuuto: nähkää nyt ihmeessä, miten paha minulla on olla. Ihminen toivoo tulevansa huomatuksi, välitetyksi ja huolehdituksi, eikä osaa muuten ilmaista oloaan, Marttunen sanoo.

– Aika usein itsemurha myös tehdään joko humalassa tai muuten päihtyneenä. Siinä tilassa ihminen toimii harkitsemattomasti herkemmin kuin selvin päin.

Marttunen muistuttaa, että terve ihminen ei tee itsemurhayritystä.

– Itsemurhaa yrittänyt tarvitsee poikkeuksetta psykiatrista arviota ja usein myös hoitoa. Jos asianmukainen hoito onnistuu, yritys voi jäädä ainutkertaiseksi tapahtumaksi ja olla tavallaan käännekohta elämässä. Aikaisempi itsemurhayritys kuitenkin kasvattaa riskin kuolla itsemurhaan kymmenkertaiseksi verrattuna niihin, jotka eivät ole koskaan itsemurhaa yrittäneet.

– Yllättävän iso osa itsemurhan tehneistä on tavalla tai toisella ilmaissut aikeensa lähipiirillensä. Jos niin tekee – oli se sitten sanallisesti keskustelussa tai vaikka lahjoittamalla omaisuutta pois ja järjestämällä tavaransa –, lähiympäristön kellojen olisi hyvä soida.

Itsekästä vai ei?

Itsemurhista puhuttaessa nostetaan usein esille, miten julma teko se on muita ihmisiä ja läheisiä kohtaan.

– Minä en haluaisi syyllistää itsemurhan tehneitä. Luulen, että se oma paha olo on niin hirveän voimakasta, että muita ei jaksa ajatella. Ennemmin katsoisin asiaa sen ihmisen vinkkelistä, joka kärsii niin paljon, ettei ole löytänyt ongelmiensa ratkaisemiseen muuta keinoa, Marttunen sanoo.

Läheisen tekemä itsemurha tai itsemurhayritys kasvattaa henkilön omaa itsemurhariskiä merkittävästi.

– Toisaalta tiedetään hyvin, että läheiset ihmissuhteet ovat itsemurhalta ja itsemurhayritykseltä suojaavia tekijöitä. Ei ole ollenkaan harvinaista, että kun kysyy vaikeasti masentuneelta potilaalta, onko hänellä itsemurha-ajatuksia, niin hän vastaa: on, mutta en mitenkään voisi tehdä sitä läheisilleni.

Syyllisyyttä ja vihaa

Jos läheiset näkevät itsemurhaa edeltäneen pitkän prosessin, jossa hoidostakaan ei ole ollut apua kroonisiin itsemurha-ajatuksiin ja -yrityksiin, surutyö muistuttaa pitkäaikaisesti sairaan ihmisen kuolemaan liittyvää surutyötä.

Mikäli itsemurha tulee täytenä yllätyksenä, surutyön kulku on samankaltaisempi läheisensä äkillisesti tapaturmassa menettäneiden kanssa.

– Mutta lisäksi itsemurhan tehneiden läheiset käyvät läpi syyllisyyden tunteita. Usein he pohtivat, antoiko ihminen jonkinlaisia vinkkejä tulevasta – miksi en huomannut, että hänellä oli niin vaikeaa? Nämä syyllisyyden tunteet mutkistavat surutyötä.

– Läheiset tuntevat usein myös kiukkua tai vihaa itsemurhan tehnyttä kohtaan: miksi hän meni ja teki minulle näin? Sitä on kuitenkin vaikeampi pukea sanoiksi, koska läheisen itsemurhan kokeneiden keskuudessa nämä tunteet ovat ikään kuin kiellettyjä, Marttunen sanoo.