Laura Rantasen, 41, isä teki itsemurhan tyttären ollessa 16-vuotias. Kun hän seitsemän vuotta sitten kirjoitti kirjeen kuolleelle isälleen, vuosia padottu trauma nousi esiin.
Video: ”Jollain tasolla jumaloin sinua yhä kuten lapsena.” Näillä sanoilla alkoi kirje, jonka Laura Rantanen kirjoitti kuolleelle isälleen aikuisiällä. Katso koskettava haastattelu videolta.
Kun Rantanen oli tänä syksynä menossa junalla kotikaupunkiinsa Turkuun, juna pysähtyi kesken matkan. Hetken päästä hän näki junan ikkunasta, kuinka miehet kantoivat mustaa jätesäkkiä. Kyyneleet nousivat silmäkulmiin, eikä happi kulkenut.
– Tässä sitä oltiin taas. Jälleen yksi turha kuolema, Rantanen muistaa ajatelleensa.
Vaikka Rantasen isän kuolemasta on kulunut jo 25 vuotta, suru ei ole kadonnut kokonaan. Jotkut tapahtumat ja hetket, kuten elämän päättyminen junanraiteille, saa tunteet nousemaan voimakkaammin pintaan.
– Aluksi suru oli kaikennielevää ja fyysistä. Ajattelin, että tästä ei selviä hengissä.
Makuuhuoneessa näky, jota pelkäsi eniten
Vuonna 1995 Rantanen oli lapsenvahtina tätinsä luona. Sisällä kasvava ahdistava tunne ajoi Rantasen lähtemään kotiin suunniteltua aiemmin.
– Minulla oli tunne, että asiat eivät ole hyvin. Sellainen epämääräinen levoton olo.
Pahin odotti jo eteisessä. Väliovessa oli isän käsin kirjoittama lappu: "Älkää pelästykö, olen makuuhuoneessa".
Muutaman askeleen päässä, tutussa makuuhuoneessa, 16-vuotiaan Rantasen maailma romahti.
Lue myös: Itseviha sai Juulian, 22, yrittämään itsemurhaa kolmesti – äidin sanat ja aika pyörätuolissa pysäyttivät: "Älä riko enempää meidän perhettä"
Vaikka tapahtuma sysäsi Rantasen maailman täysin raiteiltaan, hänelle ei tarjottu apua. Yhteiskunta kannusti jatkamaan, unohtamaan tapahtuneen ja painamaan kaiken taka-alalle.
– Oli selvää, että pitää jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Muistan kun minulle sanottiin, että isä jätti minut hänen löydettäväkseen, koska olen niin vahva.
