Millaisia tarinoita kätkeytyy Suomenlahdelle ja Itämerelle uponneisiin hylkyihin? Tutkimussukeltaja Juha Flinkman ja meriarkeologi Minna Koivikko kertovat.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Itämereen upposi paljon aluksia. Näitä tarinoita on koottu nyt kirjojen ja kansien väliin teokseen "Sodan sumua – ensimmäinen maailmansota Suomenlahdella" (John Nurmisen Säätiö).
Toinen teoksen kirjoittajista, biologi ja tutkimussukeltaja Juha Flinkman kertoo, että Itämeri on ominaisuuksiltaan erilainen kuin valtameret.
– Itämeren erikoisominaisuudet ovat alhainen suolapitoisuus, kylmyys, vähäinen happipitoisuus syvässä vedessä ja pimeys. Ne säilövät hylyt ihan eri tavalla kuin valtamerissä. Puulaivatkin ovat vielä edelleen laivoja, vaikka ne olisivat olleet siellä 300 vuotta, Flinkman kertoo.
Suomenlahti on Flinkmanin mukaan ollut yksi maailman tärkeimmistä kauppareiteistä jo keskiajan alusta lähtien Venäjän kaupan ja etenkin Pietarin takia.
– Joka ikinen rähinä, mikä täällä on tapeltu, on tapeltu ihan tosissaan ja sen seurauksena hylkyjä on, hän kertoo.
Flinkman kertoo, että lisäksi Suomenlahti on ollut maailman miinoitetuin merialue kummassakin maailmansodassa, koska se on matala ja soveltuu siten miinoittamiseen. Lisäksi se on vuodenaikainen, karikkoinen ja merenkulullisesti hankala.
– Sen seurauksena hylkyjä riittää.
