Israel käy uusiin parlamenttivaaleihin kahden suurimman puolueen tasavahvalla kannatuksella.
Viimekeväisten vaalien jälkeen maahan ei onnistuttu neuvottelemaan uutta hallitusta, joten nyt käydään uusi kierros. Siihenkin kohdistuvat odotukset ovat verraten vaatimattomat, sillä vaalitulos saattaa olla pitkälti kevään toisinto. Maan sisä- ja ulkopoliittiset ongelmat eivät ole muuttuneet miksikään, eikä mitään uusia ratkaisuvaihtoehtojakaan ole näkyvissä.
Pitkäaikainen pääministeri Benjamin Netanjahu on esiintynyt julkisuudessa voitonvarmana. Vaikka hänet tunnetaan tarmokkaana ja kovapuheisena tahtopoliitikkona, ei ole selvää, että hänen johtamansa Likud-puolue voittaa vaalit. Vielä vähemmän varmaa on, että Netanjahusta tulee seuraava pääministeri.
Netanjahun vaalivankkurin rattaisiin heittää kapuloita Israelin sinivalkoinen liittouma, joka on mielipidemittauksissa tasoissa Netanjahun Likudin kanssa.
Sinivalkoisia johtaa Benny Gantz, politiikassa verraten kokematon, mutta maassa muutoin laajalti tunnettu asevoimien entinen kenraali.
Kova tai tiukka linja
Netanjahun mahdollinen jatko pääministerinä merkitsee kovan politiikan jatkumista, sillä hän on luvannut vaalikampanjassa muun muassa, että liittäisi Länsirannan siirtokuntia virallisesti osaksi Israelia.
Tämä heikentäisi entisestään jo muutoinkin hentoja palestiinalaisten ja Israelin välisen konfliktin ratkaisumahdollisuuksia ja kahden valtion mallin toteutumista. Malli tarkoittaa, että palestiinalaisalueista muodostettaisiin itsenäinen Palestiinan valtio.
Gantz on väläytellyt neuvotteluiden avaamista palestiinalaisten kanssa. Tutkijatohtori Timo R. Stewart Helsingin yliopistosta arvioi, että Gantzin vahvasta sotilastaustasta voisi olla etua.
– Israelissa on helpompi luottaa siihen, että jos myönnytyksiä tehdään, ne tekee henkilö, joka ymmärtää kovan turvallisuuden päälle. Että hän ei tee niitä hyväuskoisuuttaan, vaan ajatellen turvallisuutta ja mahdollisia riskejä.
Korruptiotutkinnan kohteena oleva Netanjahu on koventanut puheitaan ja hakee entistäkin selkeämmin ääniä uskonnolliselta laidalta, huomauttaa Lähi-idän tutkija Mikko Patokallio konfliktinratkaisujärjestö CMI:stä.
– Jos Netanjahu nousee hallitukseen uskonnollisten puolueiden avulla, hän joutuu nojaamaan vielä vahvemmin niiden tukeen ja on ehkä palveluksen velkaa. Tällä voisi olla merkittäviä vaikutuksia jo nyt äärimmäisen heikossa hapessa olevalle Lähi-idän rauhanprosessille.
Rauhantahtoa vain rajallisesti
Stewart huomauttaa, että poliittinen tahto rauhaan on tällä hetkellä maassa ylipäätään varsin alhainen.
– Nykytilanne ei ole Israelin kannalta ideaali, mutta siedettävä. Palestiinalaisten kannalta se on todella vaikea. Koska se on Israelin kannalta siedettävä, niin sille, että joku tekee vaikeita päätöksiä tai ryhtyy ajamaan politiikkaa, jolla on paljon vastustajia, ei ole nyt tilausta tai onnistumisen mahdollisuuksia.
Suomen suurlähettiläänä Israelissa toimiva Kirsikka Lehto-Asikainen arvioi maan siirtyneen entistä enemmän oikealle ja populistiseen suuntaan, joskin Israelkin on poliittisesti yhä voimakkaammin jakautunut ja pirstaloitunut.
– Lähi-idän rauhanprosessi ei ole ollut keskeinen vaalikysymys, eikä rauhanliike ole niinkään suuressa suosiossa.