Irtisanominen kolhii aina

Irtisanomisia ja irtisanojayrityksiä on röykytetty lujalla kädellä tänä syksynä. 1990-luvun syvä lama kuitenkin kouli, ja työnantajat hoitavat väen vähentämisen nyt paljon hallitummin ja huolellisemmin. Palkansaajakin ovat oppineet selviämään aiempaa paremmin työpaikan menettämisestä. Edessä on tosin yhä pitkä - ellei loputonkin - tie ja sen varrella myös karuja tarinoita elävästä elämästä.

- Minä kyseenalaistaisin, voiko irtisanomisia koskaan hoitaa hyvin. Työhän on osa ihmisen perusturvallisuustekijöitä. Kun se järkkyy, niin on ihan selvää, että tulee erilaisia fiiliksiä. Sitä vastaan voi kysyä, että voiko näitä hoitaa hyvin, kärjistää muutoksenjohtamisen asiantuntija Staffan Kurt n.

Realistinen tavoite olisi, että irtisanomisista selvittäisiin mahdollisimman pienin kolhuin. Koetteilla ovat paitsi itse irtisanotut, myös irtisanojayritykset ja niiden esimiehet, työpaikkansa sälyttäneet, asiakas- ja yhteiskuntasuhteet sekä osallisten perheenjäsenet.

15 vuotta irtisanomisia työssään seurannut Kurt n muistelee viime vuosikymmenen alun lama tulleen sellaisella rytinällä, että silloisissa järjestelyissä ja irtisanomisissa oli paniikin makua.

- Minulle saattoi tulla torstai-iltapäivällä puhelu, että "olen irtisanomassa kaksi myyntimiestä huomenna, onko jotakin mitä minun pitäisi miettiä". Väitän, että paljon on opittu.

Muutoksen tuulista ja paremmasta valmistautumisesta kertoo mm. se, että muutamissa edelläkävijäyrityksissä valmistellaan jo periaatelinjauksia mahdollisten erotilanteiden varalle, samalla tavalla kuin jo nyt on lyöty lukkoon tapa, jolla yritykseen pestataan uutta väkeä.

Kurt nilta ja tutkija Ari Järviseltä on äskettäin ilmestynyt HRM Partners Oy:n kustantamana kirja Outplacement Suomessa. Outplacement on suomeksi käännetty mm. uudelleensijoittumiseksi tai uudelleensijoittumisohjaukseksi.

Parhaimmillaan jotain hyvääkin

Vaikka irtisanotuksi joutuminen on sokki ja syvän kriisin paikka, kyse voi parhaimmillaan olla tarpeellisesta sysäyksestä ulos liian tutuksi käyneistä kuvioista. Moni miettii vaikkapa nelikymppisenä uuden uran kokeilemista, mutta harvalla on puhtia toteuttaa haaveitaan.

Koko prosessin raskain vaihe on usein yt-aika. Ikäviä uutisia tiedetään odottaa, mutta on auki, ketä ne koskevat. Irtisanomislapun jälkeen taas kiidetään tunteiden vuoristorataa epäuskosta raivoon ja masennukseen.

- Siinä vaiheessa ei tietenkään pysy näkemään mitään hyvää. Silloin rupeaa hakemaan syyllisiä muista ja itsestä: miksi minun kävi näin, miten minun nyt käy.

- Kun sitten joskus on uudessa työpaikassa, silloin jotkut ihmiset sanovat, että tämä on parasta mitä heille on tapahtunut. Silloin he huomaavat sen sysäyksen: voi pahus, siellä minä olin 12 vuotta, miksen minä lähtenyt jo aiemmin, Kurt n rohkaisee.

Hän kannustaa irtisanottuja pitämään leuan ylhäällä. Jos 90-luvulla siivottiin "löysiä pois", niin tänään irtisanottavaksi joutuu aivan toisenlaista väkeä.

- Nyt kutsutaan A-joukkueesta pois, koska markkina- tai muu tilanne on muuttunut ja joukkuetta pitää muuttaa. Lähtijät ovat kaikki A-luokan työntekijöitä.

Työnhakutilanteessakaan irtisanominen ei enää leimaa. Toki kysytään syytä siihen, miksi hakija joutui lähtemään edellisestä paikasta, mutta jos hän on sinut asian kanssa ja kykenee antamaan kunnon vastauksen, ei työnhaku siihen kaadu.

- On tärkeää ymmärtää, että vaikka se minulle on iso juttu ja tuntuu pahalta, niin seuraavalle työnantajalle se ei ole mikään ihmeellinen juttu.
Huono maine karkottaa ykköshakijat
Tänä syksynä on työnantajista myllytetty erityisesti televiestintäyhtiö Elisaa. Kurt nin mukaan työelämä vain on sen verran raadollista, että tämmöisissä tapauksissa pöly on yleensä vuoden kuluttua jo laskeutunut.

Tähän muistin lyhyyteen yrityksillä ei tosin ole varaa tuudittautua, sillä parhaat työnhakijat osaavat viimeistään tulevan työvoimapulan aikana hakeutua muualle kuin maineensa mustanneeseen yritykseen.

Irtisanomisprosessia pehmentää, jos työnantaja kykenee avoimesti selvittämään henkilöstölle, miksi ikävään tilanteeseen on jouduttu ja mihin rankoilla päätöksillä tähdätään. Kurt n muistuttaa, että kaikki yhtiöt eivät ole tässä samalla viivalla, sillä pörssiyhtiöt joutuvat tasapainoilemaan avoimuuden ja pörssisääntöjen sanelemien rajoitusten välillä.

- Moni haluaisi kertoa etukäteen, että muutoksia on tulossa, mutta kun ei voi. Sitten kun pommi räjähtää, niin johtoa syytetään siitä, miksei asioista kerrottu aiemmin.

(MTV3 - STT)