– Ennen syytin itseäni kaikesta. Ajattelin, että annoin heidän tehdä minulle niin. Että olen likainen ja se on minun vikani, sanoo seksityöläiseksi pakotettu Kanadan alkuperöiskansan edustaja Lauren Chopek.
Winnipegissa asuva Chopek puhuu uutiskanava CNN:lle kokemuksistaan seksikauppiaiden uhrina toivoen, että hänen tuntemansa häpeä siirtyisi hyväksikäyttäjien kannettavaksi.
Hyväksikäyttö alkoi Chopekin ollessa 14-vuotias.
– Nyt ymmärrän, että olin pelkkä lapsi, sanoo turvatalossa asuva nyt 19-vuotias nainen.
Seksikauppaan pakottaminen yleistä
Lauren Chopek kuluu Kanadan alkuperäisväestöön, jota on kansasta enää pieni osuus, neljä prosenttia.
Seksityöhön pakotetuista ihmiskaupan uhreista heitä on kuitenkin yli 50 prosenttia.
Syitä tähän on monia, mutta ennen kaikkea kyse on syvään juurtuneesta köyhyydestä, rasismista ja hyväksikäytön perinteestä, sanoo ihmiskaupan uhriksi joutuneita alkuperäiskansojen jäseniä auttava Ma Mawi Wi Chi Itata -keskuksen johtaja Diane Redsky.
Tyttöjä houkutellaan huumeilla
Niin ikään Winnipegissä asuvan Tanay Littlen tarina kertoo, kuinka salakavalasti seksityöläiseksi voi joutua.
Little oli vasta 11-vuotias, kun hänen hyväksikäyttönsä alkoi. Alullepanijana oli ystävää esittänyt vanhempi tyttö, joka houkutteli ensin Tanayn käyttämään huumeita ja alkoi myöhemmin parittaa häntä.
– Kerran hän vei minut huoneeseen, jonne tuli peräkkäin kaksi miestä, joiden kanssa minun piti harrastaa seksiä. Sen jälkeen hän antoi minulle huumeita.
Seksistä asiakkaiden kanssa ei voinut kieltäytyä.
– Jos kieltäydyit, sinut hakattiin. Jos ei ei hakattu, sinut raiskattiin joukolla, Little kuvailee kieltäytymisen riskejä.
Parittajat kehittävät velkasuhteen
Kuten niin usein, myös kanadalaisten tapauksessa seksikaupan uhrit ovat usein parittajilleen "velkaa".
– Tavallisesti tyttöjen täytyy tilittää parittajilleen 1000-2000 Kanadan dollaria (700-1400 euroa) päivässä, muuten he joutuvat vaikeuksiin, sanoo uhreja avustaja Redsky.
Manitoban osavaltiossa, jossa Winnipeg sijaitsee, on nyt aloitettu erityisprojekti naisten hyväksikäytön lopettamiseksi.
Alueen hallinto rahoittaa projekteja yli 10 miljoonalla Kanadan dollarilla (7 miljoonaa euroa) vuosittain. Summa on valtava osavaltiossa, jossa on vain 1,2 miljoona asukasta.
Uuteen strategiaan kuuluu muun muassa poliisin eliittijoukkojen partiointi Winnipegin kaduilla. Erityistä huomiota kiinnitetään uhrien auttamiseen.
Asenteet vaikuttavat poliisissakin
Alueen lainvalvojat myöntävät, että ennakkoasenteet ja rasismi vaikuttavat myös poliisissa, jonka on aiemmin ollut vaikea ymmärtää miksi ja missä määrin alkuperäisväestöön kuuluvat nuoret tytöt ovat vaarassa joutua järjestelmällisen hyväksikäytön uhreiksi.
– Poliisissakin on ennakkoluuloja, tunnustaa Winnipegin poliisipäällikkö Danny Smyth.
Vuosikymmeniä kestänyt hyväksikäyttö ja rasismi vaikeuttavat myös alkuperäisväestön sisäistä muutosta.
Viisinkertainen riski kuolla väkivaltaisesti
Kanadassa aloitetaan pian kysely, jolla yritetään löytää syitä sille, miksi satoja alkuperäisväestöön kuuluvia naisia ja tyttöjä on murhattu tai kadonnut.
Jo aiemmat tutkimukset ovat kertoneet, että alkuperäisväestöön kuuluvilla naisilla ja tytöllä on viisi kertaa muita naisia suurempi riski kuolla väkivaltaisesti.
– Elämme yhä yhteiskunnassa, joka toimii heitä vastaan. Tutkimukset osoittavat, että meillä on erityiset markkinat alkuperäisväestöön kuuluvien naisten ja tyttöjen ihmiskaupalle.
– Tämä puolestaan johtaa siihen, että heitä pidetään vähempiarvoisina, tai heillä ei ole lainkaan ihmisarvoa, sanoo seksityöläisiksi joutuneita naisia ja tyttöjä auttava Diane Redsky.