Tämän vuoden huhtikuussa tuli kuluneeksi tasan 30 vuotta siitä, kun inkerinsuomalaisten paluumuutto käynnistettiin Suomeen. Vuonna 1988 käynnistynyt paluumuuton valmistelu ei kuitenkaan sujunut ongelmitta.
Inkerinsuomalaiset ovat Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla Inkerinmaalle siirtyneiden savolaisten ja karjalaisten jälkeläisiä. Heidän alkuperäinen asuinalueensa sijaitsee nykyään Pietaria ympäröivällä Leningradin alueella Luoteis-Venäjällä.
Presidentti Mauno Koivistolle inkerinsuomalaisten paluumuutto oli henkilökohtaisesti tärkeä asia. Hän aloitti paluumuuton valmistelun vuonna 1988, mutta asiasta tiesivät vain harvat.
Suomen valtiovalta on vaiennut aiheesta pitkään
Turun yliopiston Poliittisen historian laitokselta valtiotieteiden maisteriksi valmistunut Ahti Kaisalmi teki vuonna 2019 palkitun gradun inkeriläisten paluumuuton käynnistymisen motiiveista ja toteutuksesta ulkoasiainministeriössä vuosina 1990–1991.
Kaisalmi kertoo MTV Uutisten haastattelussa, että inkeriläisten paluumuutosta ei tehty juuri mitään etukäteisselvityksiä. Yllätyksenä hänelle tuli myös se, miten pitkään Suomen valtiovalta vaikeni aiheesta.
– Työryhmä, jonka oli tarkoitus johtaa paluumuuton toteutusta, perustettiin vasta kaksi päivää ennen varsinaisen paluumuuton alkamista. Ryhmän johtajaa Matti Pukkiota ei informoitu etukäteen, vaan virkamiehet asetettiin tilanteeseen peruuttamattomasti. Asiasta ei informoitu myöskään Inkeri-liittoa, joka olisi voinut koordinoida ja tiedottaa tilanteesta Neuvostoliitossa, Kaisalmi selventää.
Asiasta julkaistiin ensimmäinen selonteko vasta kolme kuukautta paluumuuton jälkeen. Kukaan ei Kaisalmen mukaan tuolloin tiennyt, miten paluumuuttoon oikeutettu inkeriläinen edes määritellään.