Montako afrikkalaista tarvitaan sekoittamaan Antti Rinteen hallituksen maahanmuuttopolitiikka? Lauantaina koetun perusteella vastaus on: kahdeksan. Maahanmuuttopolitiikasta näyttää muodostuvan Antti Rinteen hallituksen pehmeä kohta jo hallituksen alkumetreillä, mutta se tuskin jää ainoaksi teemaksi, jossa repivien kiistojen puhkeaminen on vain ajan kysymys, kirjoittaa MTV Uutisten toimituspäällikkö Ilkka Ahtiainen.
Perussuomalaiset taputtelivat lauantaina Jussi Halla-ahon yllättävänkin laimeissa tunnelmissa puheenjohtajaksi toiselle kaudelle. Miksi innostua, kun kaikki oli ennalta selvää, ja puolueella homma luistaa? Perussuomalaiset yllätti keväällä itsensäkin sekä eduskunta- että EU-vaaleissa, ja moraaliposeeraa nyt kannatusmittauksissa suorastaan ykkösenä.
Samaan aikaan toisaalla: Rinteen hallituksessa puhkesi heti riita maahanmuutosta, kun tuli julki, että Suomi ottaa kahdeksan Sea Watch 3 -aluksella Välimerellä virunutta turvapaikanhakijaa. Vihreiden uusi puheenjohtaja sisäministeri Maria Ohisalo ehti julistamaan, että Suomen pakolaispolitiikan linja on nyt muuttunut. Tukea hän sai vasemmistoliiton Li Anderssonilta. Keskustan Antti Kurvinen sen sijaan tyrmäsi Ohisalon väitteen – ja sai selkänojan Pride-kulkueessa marssineelta pääministeri Antti Rinteeltä.
Käsikirjoittiko Halla-aho koko sopan?
Koko näytelmä oli melkein kuin käytännön esimerkki Jussi Halla-ahon avajaispuheesta perussuomalaisten puoluekokouksessa. Halla-aho sanoi näin: “Perinteiset jakolinjat oikeiston ja vasemmiston välillä ovat viime vuosina muuttuneet vähemmän tärkeiksi sekä Suomessa että muualla länsimaissa. Niiden rinnalle ja tilalle on tullut uusia jakolinjoja, joista tärkein on jako kansallismielisten ja globalistien välillä.”
“Aikamme suuri kysymys on, onko valtion tehtävä puolustaa omiaan, vai onko sen tehtävä toimia koko maailman sosiaalitoimistona. Nykyisistä puolueista vain perussuomalaiset ja vihreät ovat sopeutuneet ja asettuneet selkeästi tälle akselille. Kaikki muut puolueet ovat sisäisesti jakautuneita ja yrittävät kumartaa samanaikaisesti kaikkiin suuntiin. Siksi ne myös pyllistävät kaikkiin suuntiin, vuotavat kummastakin laidasta ja menettävät kannatustaan sekä perussuomalaisille että vihreille.”
Hallituksen sisäiset omaan ohjelmaansa ja politiikan päämääriin liittyvät tulkintaerimielisyydet tuskin jäävät tähän. Maahanmuuton rinnalla potentiaalisia toran aiheuttajia on muitakin; niistä metsien käyttö ja metsäteollisuuden investoinnit ovat jo kertaalleen nousseet esiin.
Tarvitaanko kohta kriisikokous?
Antti Rinteen hallitus on nyt ollut koossa kolmisen viikkoa, ja näyttää siltä, että ensimmäiselle kriisikokoukselle pitää alkaa hakea päivämäärää jo nyt. Pääministeri joutuu hillitsemään ministereitään poliittisten irtopisteiden keruusta.
Kaikista hallituspuolueista keskustan asema on erityisen tukala. Puolue on rampa ankka musertavan vaalitappion jäljiltä ja myös siksi, ettei Juha Sipilän tilalle ole vielä valittu uutta puheenjohtajaa. Samaan aikaan erityisesti vihreät kunnostautuu tekemällä hallituskumppanilleen epäedullisia, itselleen todennäköisesti hyvinkin kannattavia, ulostuloja.
Elämä oppositiossa näyttää auvoiselta. Käytännössä mitään eri tarvitse tehdä. Perussuomalaisille riittää, kun kertoo äänestäjille olevansa vaihtoehto.
Kokoomus puolestaan odottaa vesi kielellä hallituksen ensimmäistä budjettiriihtä, jonka valmistelu muuten alkaa jo reilun kuukauden kuluttua. Numero-osaamista puolueessa riittää, ja kyse näyttäisi olevan lähinnä sen hoksaamisesta, mistä lupauksestaan hallitus yrittää pakittaa ensimmäiseksi.