Ikärajoista hiiltyvät vanhemmat ovat jo ilmiö elokuvateattereissa: Työntekijät kärsivät huonosti käyttäytyvistä ja aggressiivisista asiakkaista – vaikuttaa jo työhyvinvointiin

Suomen Filmikamari ry:n toimitusjohtaja Tero Koistisen mukaan vanhemmat ovat kautta aikain valittaneet ikärajoista, mutta uutta on se, että muutamissa elokuvateattereissa valittaminen on ollut niin aggressiivista, että se on alkanut vaikuttaa jo työntekijöiden hyvinvointiin. 

– Sehän on vanha asia, että vanhemmat eivät tahdo ymmärtää sitä, että ikärajat ovat elokuvateattereissa sitovia. Vanhemmat kun ovat kotona tottuneet itse päättämään siitä, mitä lapset saavat katsoa. 

Elokuvateatterit ovat sitoutuneet noudattamaan vuonna 2012 uudistunutta kuvaohjelmalakia, jonka mukaan kaikissa muissa ikärajoitetuissa elokuvissa, paitsi K18-merkinnän saaneiden elokuvien kohdalla, voidaan soveltaa kolmen vuoden ikärajajoustoa.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi 9-vuotias lapsi saa mennä aikuisen seurassa katsomaan K12-rajoitettua elokuvaa. 

Koistinen on kuullut tapauksista, joissa ikärajajoustoa on yritetty kiertää, siten, että vanhemmat ovat ostaneet lipun elokuviin ja yrittäneet sitten jättää lapsen keskenään teatteriin.

Kun lasta ei ole päästetty yksin saliin, on syntynyt ikäviä tilanteita. 

– Tästä on sitten suututtu ja syytetty elokuvateatterin henkilökuntaa pikkumaisuudesta. Henkilökunta on sitten yrittänyt parhaansa mukaan selittää, että lakia pitää noudattaa.

Pahimmillaan vaihdetaan työpaikkaa

Esimerkiksi Savon Kinot -elokuvateatteriketjun työntekijät ovat joutuneet huonon käytöksen kohteeksi. Ohjelmapäällikkö Tarja Piiroinen kertoo kuulleensa muiltakin alalla eri puolella Suomea työskenteleviltä vastaavaa.  

– Ikävimpiä tilanteita ovat sellaiset, joissa vanhemmat eivät hyväksy sitä, että ikärajat ovat heidän lastensa parhaaksi ja että kyseessä on laki. Yksittäisiä tapauksia on melko paljon, ja erityisesti ne kertautuvat silloin, kun on jokin suosittu elokuva kyseessä, kuten tällä hetkellä on Frozen 2. Monia kaksivuotiaitakin on yritetty tuoda Frozeniin.

Piiroinen muistuttaa, että suurin osa vanhemmista käyttäytyy asiallisesti. Hankalissa tilanteissa vanhempien käytös on hänen mukaansa kuitenkin ajan kanssa muuttunut jyrkemmäksi. 

– Helpommin syytetään ja sätitään meidän henkilökuntaa. Tämä tuottaa hirveästi paineita henkilökunnalle, vaikka hyvin ymmärretäänkin tällaisia tilanteita.  

Piiroinen tietää muutamista tapauksista, joissa työntekijä on päätynyt vaihtamaan jopa työpaikkaa.

– Syy ei välttämättä pelkästään ole vanhempien käytös, vaan työntekijä on saattanut ajatella, että tämä ala ei muutenkaan ole heitä varten. Mutta kyllähän tällainen kuormittaa. Kukapa sitä mielellään haukkuja kuuntelisi työpaikallaan.

"Mediakasvatusta ja suositusikärajat"

Koistinen pitäisi kaikkia helpottavana ratkaisuna ikärajoitusten muuttamisen ikärajasuosituksiksi. 

– Silloin kun kuvaohjelmalakia uudistettiin 2012, tavoitteena oli ihan valitovallan taholta, että K18-rajoitusta lukuunottamatta ikärajat muutetaan suosituksiksi. Näin ei jostain syystä käynyt.

Suositusikärajojen lisäksi Koistinen lisäisi vanhempien ja lasten mediakasvatusta.

– Elämme tällä hetkellä sellaisessa mediaympäristössä, jossa lähes 100 prosenttia elokuvista ja muista kuvaohjelmista katsotaan sellaisessa ympäristössä, jossa ei ole minkäänlaista kontrolla, toisin kuin elokuvateattereissa.

– Mediakasvatuksen tuella vanhemmat ymmärtäisivät paremmin ottaa etukäteen selvää elokuvasta, jota katsomaan ovat lastaan viemässä. Vanhemmille tulisi tästä vähän töitä, mutta kyllä sen vapauden mukana pitää tulla sitä vastuutakin vähän lisää. 

Toistaiseksi perinteinen viestintä avuksi

Laki ikärajoituksista määrittää elokuvateattereiden työtä. Jotain olisi kuitenkin pystyttävä tekemään, jotta ikäviä tilanteita ei lippukassalla syntyisi. 

Piiroisen mielestä nopein keino vaikuttaa vallitsevaan tilanteeseen olisi tiedottaminen.

– Se, että saataisiin vanhemmille tiedotettua se, että ikärajat on asetettu nimenomaan lapsien parhaaksi ei vanhempien kiusaksi. Samalla saataisiin muistutettua ikärajojen ohella näkyvistä merkinnöistä, jotka kertovat, mistä ikäraja johtuu. Niihin on nimittäin olemassa perusteet. 

Koistinenkin liputtaa perinteisen viestinnän nimeen.

– Olemme olleet yhteydessä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kanssa, joka Suomessa valvoo ikärajoja. Meidän pitää ilmeisesti toteuttaa jonkinlainen viestintäkampanja ikärajoituksista, jos ei vielä vuosikymmentenkään jälkeen ole mennyt läpi se, että meidän on teattereissa noudatettava lakia.  

Koistinen toivoo hyvän käytöksen lisäksi vanhempien miettivän tarkasti sitä, minkälaista sisältöä he haluavat lastensa näkevän.

Asiasta uutisoi ensin Yle.