Shukokai karaten taitaja Tiia-Liina Aavisto, 25, makasi kahteen otteeseen heikossa kunnossa sairaalassa ja päätti lääkäreiden kehotuksesta huolimatta jatkaa urheilu-uraansa. Hiljalleen sumu hälveni ja maailma kirkastui. Hän antoi kolme vuotta tasoitusta kilpakumppaneilleen, mutta nousi takaisin maailman huipulle.
Treenaat täysillä MM-kisoihin, mutta sitten maailmanlaajuisesti levinnyt virus siirtää kilpailut hamaan tulevaisuuteen. Kova kilpailuihin valmistava jakso vaihtuu hujauksessa uudeksi peruskuntokaudeksi.
Ei hyvä homma.
Lajitreenit on peruutettu toistaiseksi koronaviruksen takia, mutta lenkillä ja salilla voi sentään käydä. Ja kaiken lisäksi kevätaurinko näyttää parhaita puoliaan Kalasataman kupeessa sijaitsevalla Teurastamon alueella.
– Yritetään järjestää maajoukkuetreenit heti, kun se on mahdollista, Tiia-Liina Aavisto suunnittelee jo tulevaa.
Shukokai karaten taitaja joutuu olemaan tarkkana näinä päivinä, koska hän kuuluu koronaviruksen riskiryhmään astman takia. Tilanne harmittaa, mutta 25-vuotias on tottunut käsittelemään vaikeuksia.
Hän nousi takaisin vaativan lajin huipulle kiirastulesta, joka oli kärventää koko elämän.
Aaviston terävästä, suoraan silmiin porautuvasta katseesta paistaa määrätietoisuus ja kunnianhimo. Ne määritteet saavat lihaa luiden ympärille, kun kuuntelee hänen tarinanansa alusta loppuun.
– Karate määrittelee aika lailla sen, mitä minä olen. Eikä karate lajina, vaan se matka, jonka olen käynyt lajin kautta läpi.
Musta vyö koko perheellä
Liikunnalliseen lapsuuteen kuului pesäpalloa, jalkapalloa ja tanssia, mutta todellinen rakkaus urheiluun roihahti isän kanssa karatekurssilla. Veli oli bongannut Laukaalla ensin alkeiskurssin ilmoituksen, ja lopulta koko perhe innostui lajista.
Kun vielä äitikin liittyi mukaan, koko Aaviston porukka sai kipinän. Heistä tuli Suomen ensimmäinen ja ainoa perhe, jolla kaikilla on karaten musta vyö.
Juttu jatkuu kuvan alla.
"Tintti" oli ensimmäisissä nuorten EM-kisoissaan jo kahdeksanvuotiaana. Kun vuonna 2008 irtosi kaksi nuorten MM-kultaa, hän päätti jättää muut lajit ja satsata kokonaan shukokai karateen.
– Nuorena pärjäsi lahjakkuudella, mutta jossain vaiheessa tajusin, että pitää treenata tosissaan, että pääsen huipulle.
Ja kyllä hän treenasikin. Urheilulukiossa harjoituskertoja oli viikoittain 8–10, minkä lisäksi perfektionismiin taipunut nuori nainen pingotti koulutehtävät aina huolella loppuun.
Tehot alkoivat kuitenkin yllättäen hiipua treeneistä, eikä palautuminen ollut enää yhtä helppoa. Puoli vuotta ennen 2012 MM-kisoja lääkärit totesivat syyn olevan ylikunnossa. Koulun huono sisäilma pahensi oireita.
Ylikunto oli kuitenkin väärä diagnoosi, eikä väsymyksen juurisyytä löydetty.
Treenit jatkuivat. Sitkeästi, määrätietoisesti, tarkasti.
Aivokalvontulehdus MM-kisojen jälkeen
Aavisto pystyi tekemään viikossa pari treeniä täydellä teholla. Hän keskitti kaiken parin viikon väleihin järjestettyihin maajoukkueen yhteisharjoituksiin, joiden jälkeen kunto meni niin huonoksi, että kuume tai keuhkoputkentulehdus tekivät väkevän hyökkäyksen elimistöön.
– Ajattelin, että kyllä ne oireet siitä helpottavat.
Vuoden 2012 MM-kisojen jälkeen uusi lääkäri löysi pitkittyneen mykoplasman, joka toi ikävinä seuralaisinaan autoimmuunisairauksia. Aavisto päätti jatkaa sisulla vuoden 2014 nuorten MM-kisoihin, joista tulikin hyvällä suorituksella MM-hopeaa.
Shukokai karate
Yksi karaten yleisimmistä tyylisuunnista, joka on luonteeltaan hyvin perinteistä karatea. Siinä kilpaillaan vain sen verran kuin on tarpeellista harrastajan kilpailuvietin tyydyttämiseksi.
Tyylisuunnan ovat kehittäneet Chojiro Tani ja Shigeru Kimura.
Sukokai karateen kuuluu viisi kultaista sääntöä eli dojon sääntöä: kunnioitus, kärsivällisyys, itsehillintä, yritteliäisyys ja luovuus.
Suomen Shukokai Karateliitto on perustettu vuonna 1977.
Suomi on Shukokai karaten kärkimaita maailmassa.
Otteluiden lisäksi voi kilpailla liikesarjoissa eli katassa.
Suomen Kimura Shukokai karaten päävalmentajana päävalmentajana toimii liikuntaneuvos Yrjö Pursiainen 8. dan.
Kotona iski välitöntä sairaalahoitoa vaativa aivokalvontulehdus, jonka oireisiin kuuluvat korkean kuumeen lisäksi päänsärky, sekavuus ja tajunnan häiriöt. Jalat oli viety alta.
Sairaalajakson jälkeen hän vietti puolisen vuotta kotona. Huonosta terveydentilasta huolimatta Aavisto läpäisi ylioppilaskirjoitukset, joissa napsahti yksi laudaturkin.
– Tulokset olivat tilanteeseen nähden hyvät. Ajattelin, että vedän ne kunnialla läpi.
Piina ei ollut silti vielä ohi.
"Menin ihan sumussa"
Kun aivokalvontulehdus ja sen jälkioireet oli saatu taka-alalle, iski määrittelemätön suolistotulehdus, joka aiheutti jatkuvaa oksentelua ja päänsärkyä. Aiemmin syödyt runsaat antibiootit olivat tuhonneet suoliston "hyvän" bakteerikannan.
Taas hän löysi itsensä sairaalasta miettimässä, mihin suuntaan elämä kääntyy – ja urheilu-ura.
– Muistikuvat niistä ajoista ovat aika hatarat. Menin ihan sumussa. Ajattelin, että nyt mennään vaarallisilla vesillä. Oikeastaan vasta silloin terveys nousi ykkösasiaksi.
Päävalmentaja, liikuntaneuvos Shihan Yrjö Pursiainen (8. dan) oli aina painottanut, miten iso osa mielen hallinnalla on kaikkeen elämiseen.
Aavisto oli nyt kuin isossa karateottelussa, jossa vastustajat olivat kehoa vastaan hyökänneet kutsumattomat vieraat. Niille ei saanut antaa tunnetta, että ottelu oli hävitty.
– Isoin ajatus oli, että yritin olla masentumatta, vaikka urheilijalle tilanne on pahin mahdollinen. Yritin vain ajatella, että joskus kivut helpottavat.
Omat lääkärit valoivat uskoa urheilu-uran jatkumiseen, mutta sairaalan lääkärit sanoivat yksiselitteisesti, että urheilu on jätettävä taakse.
– Sanoin, että selvä, mutta mielessäni päätin palata vielä huipulle. Jopa vähän provosoiduin tilanteesta.
Onnenkyyneleitä treenien jälkeen
Aavisto muutti Rovaniemelle töihin ja eli rauhallista arkea. Karatekan asu eli gi pysyi kaapissa puolitoista vuotta, kunnes olo alkoi tuntua siltä, että kevyt harjoittelu voisi tulla kyseeseen.
– Aloitin jollain kymmenellä vatsalihasliikkeellä ja pienellä kävelylenkillä koiran kanssa. Pohjakunto oli hävinnyt ihan täysin. Vaikka tein jonkun lyhyen sarjan ihan pienillä painoilla, olo oli tosi huono harjoittelun jälkeen.
Ihmisen keho palautuu hämmästyttävästi, jos aikaa ja halua on riittävästi. Kolmen vuoden poissaolon jälkeen Aavisto puki gin päälleen salilla.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Alku oli takkuinen, mutta kun kunto alkoi kohota, Aavisto potkaisi mawashigerillä menneisyyden peikot tatamiin.
– Itkin jokaisen treenin jälkeen onnenkyyneleitä. Tavallisesta treenistä tuli niin voittajafiilis. Mikään ei enää ollut itsestäänselvyys, ja kaikki ympärillä näytti kirkkaammalta.
Aavisto ylti vuonna 2017 SM-kisoissa ottelussa hopealle, pääsi vuonna 2018 takaisin maajoukkueeseen ja päätti osallistua MM-kisoihin.
– Mietin, että yllänkö enää maailman huipun tasolle vai otanko huolella turpiin. Tiesin, että samalla kun olen ollut sivussa, huippuottelijat ovat treenanneet täysillä ja kahmineet mitaleita.
Vuonna 2018 Aavisto oli ratkaisemassa semifinaalissa ja finaalissa Suomelle joukkueottelun MM-kullan. Viime vuonna napsahti uran isoin henkilökohtainen saavutus, henkilökohtainen Euroopan mestaruus.
– Sanoin, etten lopeta ennen kuin voitan EM-kullan. Se tulikin vähän ennakoitua aiemmin.
Taustatkin ovat loksahtaneet kuntoon. Aavisto tekee yhteistyötä Mirri+Me -toimiston kanssa, ja tukijaksi on löytynyt suomalainen Soul Máte drinks.
"Antakaa mitä vaan, selviän siitä"
Shukokai karatessa esimerkiksi pääosumia ei viedä täysillä loppuun asti, mutta keho saa silti osumien takia paljon ruhjeita. Iskuissa on silti voimaa, minkä sai kokea Aaviston rintapanssarikin, joka halkesi kahtia. Isä teippasi panssarin, ja treenit jatkuivat.
Kerran kaverit ihmettelivät, minkä takia Aavisto yski paljon. Syy löytyi murtuneesta rintalastasta.
– Perusjuttuja, Aavisto naurahtaa.
Ruhjeet ja murtumat parantuvat, mutta sairaushistoria on jättänyt jälkensä elimistöön. Vaikka peruskunto on tavalliseen tallaajaan verrattuna loistava, huippu-urheilun näkökulmasta hän joutuu antamaan tasoitusta kilpakumppaneilleen.
– Osaan kuunnella nykyään kroppaani hyvin, mutta enää en pysty samanlaisiin treenimääriin kuin aiemmin. Keho ei palaudu yhtä hyvin, vaikka nukkuisin ja söisin miten hyvin.
Aavisto joutuu sovittamaan tavoitteellisen urheilun ja päivätyön myymälänjohtajana helsinkiläisessä vaateliikkeessä. Asioiden yhdistelemiseen hän tottui silloinkin, kun kaupan alan erikoisammattitutkinto valmistui kahta päivää ennen EM-kisoja.
– Ajattelen nykyään niin, että antakaa mitä vaan, selviän siitä. Esimerkiksi työasiat eivät voi romuttaa henkistä hyvinvointiani, koska osaan käsitellä sen.
Eikä enää tarvitse puhua siitä koronastakaan.
